perjantai 1. helmikuuta 2019

Pilven tulen patsaita

Ajelin tänään hyvin nukutun yön jälkeen aloittamaan ensimmäistä virallista päivää Taivalkosken vs. kirkkoherrana. Oli aikaa katsella aamun ja lumen valoa. Valaistus oli niin vaikuttava, että sitä oli vaikea vangita kameraan, vaikka pysähdyin matkalla kaksi kertaa. Ensimmäiselle levennykselle oli pysähtynyt kaksi muutakin iloista naista kuvaamaan. Toisella pysähdyksellä kuvasin valoa hohtavan pilven, joka oli tulevan työpaikkani yllä. Siitä sain korvamadonkin: Pilven-, tulenpatsaitasi vielä näytä sanastasi. Pidä niiden tuntumassa elämässä, kuolemassa. (Siionin virsi 244:2.)

Toissa päivänä jo otin ennakkoa. Perehdyin seurakunnan elämään, työyhteisöön ja hallintoon kellonympäryksen verran. Illalla oli kirkkoneuvoston kokous, ja tulin luottavaiselle mielelle, kun huomasin miten asiantuntevaa ja sopivasti kantaa ottavaa väkeä luottamushenkilöissä on. Yöllä sitten heräsin ja mietin, että olin itse liikaa äänessä. Toisaalta sain kysyessäni paljon tietoa ja tuntumaa uutta tehtävääni ajatellen.  

Eilen piispa Jukka Keskitalo vieraili Taivalkoskella ja käytiin monituntiset keskustelut Koillismaan rovastikunnan eli Kuusamon, Pudasjärven ja Taivalkosken kirkkoherrojen, talouspäälliköiden ja johtavien luottamushenkilöiden kesken. Sain olla kuunteluoppilaana paikalla, ja se oli hyvin valaisevaa. Oulun hiippakunta on saanut hyvän ja ihmisläheisen piispan. Jukka Keskitaloon olen tutustunut jo silloin, kun hän oli Lapuan hiippakunnan pappisasessorina saadessani ordinaatiokoulutuksen pappisvirkaan ja pappisvihkimyksen vuonna 2003. Muistan myös, miten paljon isäni piti hänestä, kun hän oli mukana Laihian seurakunnan piispantarkastuksessa. Kirkkohallituksen kansliapäällikkönä hän osoitti mediataitonsa ja toivoinkin hänen päätyvän piispan virkaan. 

Jukka Keskitalo on jo ennen piispaksi tuloaan pitänyt hyvän kosketuksen seurakunnan perustyöhön, ja vierailullaan Koillismaalla hän tahtoi tutustua alueen seurakuntien hengelliseen elämään ja taloudellisiin haasteisiin. Haasteita riittää, sillä seurakuntien jäseninä on suhteellisen paljon lapsia ja nuoria ja yli 60-vuotiaita, mutta työikäisen väestön kohdalla on kuoppa, sillä monet muuttavat opiskeluvaiheessa pois eivätkä työmahdollisuuksien puuttuessa enää useinkaan palaa työhön kotiseudulle. Seurakunnat ovat joutuneet tekemään kipeitä leikkauksia, mutta kuten todettiin: Usko ja armo ovat kuitenkin ilmaisia. Toivoa on. Olin vaikutettu siitä, että sain kuulla uuden työtehtäväni aattona piispan lukeman Herran siunauksen. Siunauksen varassa on hyvä aloittaa uutta työtä.
Ak, piispa Keskitalo, Khra Tuomo Törmänen,
suntio Eila Majava, diakonissa Heidi Keränen.
Kuva: piispan erityisavustaja Harriet Urponen
Tänään oli töissä juuri sellaisia teknisiä ongelmia kuin voikin odottaa: työkännykkää ei saatu vielä käyttöön, kun SIM-kortti oli tietokatkoksen vuoksi väärän kokoinen, eikä työsähköpostiakaan ehditty vielä saada toimimaan uudella käyttäjätunnuksella. Tällaiset tekniset ongelmat ovat varsin tavallisia, kun vaihdetaan työstä toiseen. Oikeastaan meillä oli talouspäällikkö Kari Jaakkolan kanssa hauskaa, kun yritimme niitä ratkoa. Pääsin kuitenkin sähköiseen kalenteriin, joten työn suunnittelu voi alkaa. Olen iloinen kaikista uusista työkavereistani, jotka ovat hyvin lahjakkaita. 


Joskus kauan sitten maa oli autio ja tyhjä. Pimeys peitti syvyydet. Jumalan henki liikkui vetten päällä. Sitten tuli valo. Tuli aamu. Ensimmäinen päivä. 


4 kommenttia:

  1. Pääset siellä hyvään porukkaan. Kerro terveisiä�� Tulen joskus moikkaamaan ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrotaan! Ja lämpimästi tervetuloa taas näille selkosille.

      Poista
  2. Kiva lukea sen suunnan asioista ja siitä miten asetut sinne.
    Hieno työyhteisö teillä.
    Tuntuu kuin olisit minun sielunmaisemissani, vaikka en selkosista olekaan.
    Selkosen seudut ovat tuttuja ajalta, kun muun luettavan puutteessa, luin Päätalon Ii-joki sarjaa. Kuusamossa saamme käydä nuorten mökillä, joten
    oikeasti olen nähnyt niitä seutuja vasta vanhana.
    Mukavaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä eräänä iltana oli puhetta jonkun paikallisen kanssa, että omalla sielunmaisemallani (lakeuksilla) ja näillä selkosilla on se yhteinen puoli, että myös vaaralta näkee kauas. Jouko on myös lukenut kaikki Päätalon kirjat, minulla on vain muutaman kirjan kontakti Päätaloon, mutta ehkä ehdin vielä. Hyvää alkavaa viikkoa1

      Poista