Piispuus ja pääskyisyys

Katson ulos: Ei yksi pääsky kesää tee. Meinasin lämmittää vapaapäivän kunniaksi telttasaunan ja käydä uimassa, mutta siellä piskottelee ja on aika kylmä. Laiskottaa. Onneksi kesä ja järvi tuli korkattua jo viime lauantaina, kun oma prätkähiiri pöräytti pihaan ja pystytti telttasaunan. Saunan lämmitessä otin kuvan pääskyistä. Heitimme sitten talviturkit ja karvalakit, ehkei niitä sentään enää tarvita.

Pastorisnaiset olivat iloissaan kun Kaisamari Hintikasta tuli piispa. Monasti on koettu, että vahvempi koulutus, työkokemus ja persoonalliset taidot eivät riitä, vaan yhteiskunnassa ja erityisesti kirkossa kuva johtajuudesta peilautuu helpoiten miehisiin malleihin. Johtajuutta voi kuitenkin toteuttaa menestyksellisesti olematta mies. 

Kun opiskelin Viikissä, siellä oli reipas tyttöporukka, Viikin Feministit, lempinimeltään V. Femakot. He voittivat lumiveistoskisan Munakunnalta lainaamallaan työnimellä Munalla töihin. Veistoksessa oli liukumäki ja pari suurta palloa kahta puolen. En liene koskaan lukeutunut ainakaan äänekkäisiin feministeihin, mutta oivallus oli mielestäni hyvä, hauska ja todellisuutta peilaava. 

Tällä viikolla on saatu nähdä, ettei myöskään yksi piispa kesää tee. Monet naiset, minä mukaan luettuna, suorastaan kiivastuivat, kun kirkkohallituksen täysistunto päätti kansliapäällikkö Pekka Huokunan esityksestä kirkkohallituksen toiminnallisen osaston johtajan viran täytöstä. Päätös oli niukka äänestyspäätös, johon jätettiin eriävä mielipide. Näyttää vahvasti siltä, että sekä kirkkoherrana toimineelle että kokonaiskirkon hallinnon sisältä päin tuntevalle TT Aulikki Mäkiselle, joka on jo hoitanut virkaa menestyksellisesti, ei tehty oikeutta. Asian julkinen esittely oli myös surkea, ja antoi tilaa arvelulle epäoikeudenmukaisesta kähminnästä. Hallinto-oikeus aikanaan ratkaisee asian, mutta siihen kulunee vuosia. 

Monissa virantäytöissä olen ollut itsekin mukana, sekä valitsijana että punnittavana. Aina ei ole osannut tehdä oikeaa valintaa, joskus on joutunut näkemään rumaa kähmintää. On nähty sekä hyviä että huonoja johtajia, miehiä. Samahan se on meidän naistenkin kohdalla. Sukupuoli ei ratkaise, mutta moninaisuus on rikkautta, ja kapeutuneissa johtajuuden malleissa haaskataan mahdollisuuksia.

Itse tunnen, etten ole suurien strategioiden luoja, joka käsitteellistää asioita näppärästi. Olen pikemminkin se, joka pistää toimeksi ja puhuu sellaista kieltä, jota käytännöllisempikin ihminen ymmärtää. Arvelen, että varsinkin nykyisessä pienessä työyhteisössä jälkimmäisestä ominaisuudesta on paljon hyötyä. Mutta olen tavannut haarapääskyjä, jotka hallitsevat molemmat puolet, ja joilla on sekä hyvä vastaanottokyky että ulosanti. Se on ihailtavaa. Soisin heidän myös pääsevän lentoon.