Väsymys

Toukokuu on alkanut väsymyksen merkeissä. Osaltaan syynä voi olla flunssanpoikanen, joka yritti tulla. Sain sen torjuttua, kun oli aikaa levähtää. Flunssanpoikasen syynä taas voi olla ihan työstä tullut väsymys ja ehkä jonkinmoinen tulehdustila, joka tuntuu vaivaavan elimistöä ja saa mm. ontumaan. 

Pääsiäisviikolla eräs jännitysmomentti liittyi popliinitakkiin. Mies toi Pohjanmaalta väärän takin, ja helteisinä päivinä kaipasin mustaa poplaria. Miten posti selviytyy sen kuljettamisesta? Yllätys oli suuri, kun paketti tuli kahdessa päivässä ja ehti pääsiäisen jälkeisen juhlaviikon ulkoilmatilaisuuksiin. Ohjelmassa tuolla viikolla oli kirkkoneuvosto, hautajaiset, veteraanipäivän hartaushetki ja seppeleenlasku, rippikoulun pitoa ja jumalanpalvelus. Välillä olisi pitänyt olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Kun selvisin noista, lähdin käymään Pohjanmaalla. Siellä oli kylvöt vauhdissa ja raparperit niin pitkiä, että tein läksiäisiksi miehille pari raparperipiirakkaa. Kun ajelin takaisin, täällä hiukkoikin sitten jo lunta. Harmittelin, etten tuonut toista piirakkaa työkavereille, sillä täällä voi mennä vielä jonkun aikaa ennen kuin paikalliset raparperit ehtivät puskea maasta. 

Takatalven hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti se, että olen saanut taas hyvillä mielin pitää takkavalkiaa. Eilen poltin tulta siksikin, että saisin pesemäni mustan toppatakin kuivumaan tämän päivän hautajaisiin mennessä. Aamu valkeni kauniina, ja olen onnellinen, että isännän tekemiä puupinoja näyttää riittävän tulevallekin talvelle - ja kesälle, kun saunotaan telttasaunassa ja pidetään sisällä kuivatusvalkiaa, kun juhannuksen jälkeen sataa varmaan joka päivä. Sellainen on meikäläisen pessimistinen, mutta samalla toiveikas sääennuste. Pääasiahan on, että alkukesästä on pölyttäjiä. 

Koira oli Laihialla muutaman viikon, ja kun tulimme tänne, se oli poissa tolaltaan, kun mökki oli poikkeuksellisesti tulvillaan lapsenlasten tuoksuja, mutta likkoja ei näkynyt missään. Nyt se on kuitenkin rauhoittunut elämänrytmiini. Illalla se kömpii sängyn alle jo vähän ennen kuin itse maltan kömpiä sängyn päälle. Se nukkuu allani hyvin rauhallisesti koko yön, ja lähtee liikenteeseen vasta, kun kaadan kahvivettä keittimeen.

Yhteisellä lenkillämme pysähdyin kuuntelemaan aamua. Kuului vain lintujen hieman innotonta sirkutusta ja ystäväni nuuhkutusta. Eilen kompastuin talvilenkkarin nauhaan ja kaaduin pitkin pituuttani. Tänään vedin syvään henkeä ja muistelin Jesajan kirjan 40. luvun loppua. Jotenkin näin se meni vanhan käännöksen mukaan: 

Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat. Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat, eivätkä näänny. He vaeltavat eivätkä väsy.
(Toim. huom. siteeraus ulkomuistista, ei jaksa tarkistaa menikö oikein.)