Johtamistaito

Johtamistaito ei ole mitään rakettitiedettä, sanoi Iijokisoutumme perämies Leo Siira. Hän kummasteli sitä, miten paljon johtamistaidosta kirjoitetaan oppikirjoja, kun pääasiat kuitenkin valkenevat tavalliselle järjelle ajattelemalla ja havainnoimalla. Hän luetteli joitain asioita, joita johtajan tulee osata: Täytyy luottaa työntekijöihin, kannustaa, kuunnella, ja olla kiinnostunut siitä mitä kukin tekee. On tärkeää olla kiinnostunut työntekijöistä myös ihmisinä, eikä vain suorittajina. Mielestäni Leo toteutti hienosti näitä oppejaan myös perämiehenä. Taukopaikalla hän tuli vielä kehumaan soututaitoamme ja kehaisi: Kun sanoin että tiukka oikea, se oli niin tiukka, että tarvittiin vain yksi veto. Voi miten hyvä mieli tuosta jäi! 

Perämies Leo Siira edessä taukoilemassa

Jostain syystä olen miettinyt kesälomallani johtamistaitoa. Ehkä johtamiskirjoja tarvitaan siksi, että johtajuudella on taipumus sairastuttaa. Monet johtajat ovat sairastuneet kaikkitietävään puheripuliin. He puhuvat niin paljon itsestään, ettei saa sanaa väliin. He johtavat kokouksia ohjeistamalla, käskyttämällä ja samalla vitsailemalla uupumatta. He pystyvät vaivattomasti pitämään kolmen tunnin kokouksen ilman että muut juuri saavat suunvuoroa. Vai onko kysymys siitä, että tällaiset henkilöt jostain syystä valikoituvat johtajiksi? He vaikuttavat suunnannäyttäjiltä ja antavat itsestään osaavan vaikutelman. 

Lohdutus on siinä, että kaikki viat eivät useinkaan keräänny samaan persoonaan. Monet paljon puhuvat ihmiset osaavat luottaa, että hommat hoituvat ilman että he puuttuvat jokaiseen pikkuasiaan. Eiväthän he omilta tarinoiltaan tietenkään paljon muuta ehdi. Oma lukunsa ovat sitten ne johtajat, jotka eivät osaa luottaa ja saavat aikaan ahdistavan ilmapiirin epäilemällä kaikkea. Minulla itselläni on varmaan taipumusta tarkistella onko asia hoidettu. Usein myös ajattelen ja sanon, että kukaan muu kuin minä ei muista antaa koiralle vettä. 

Mielelläni palaan töihin viikon lopulla. Marjastus ei ole tänä kesänä tuottanut niin paljon saalista, mutta ei myöskään niin paljon iloa kuin tavallisesti. Leikkaamaton polvi on vihoitellut sen verran, että käveleminen on tuottanut tuskaa. Kesälomaan on siis sisältynyt poikkeuksellisen paljon tuiki tarpeellista ja hyvää lepoa. Olen opetellut heittämään syrjään monet sisäiset ja ulkoiset vaatimukset.