Kalsea nainen

Luulen, että joskus on tehty tutkimus, jossa on kartoitettu, mitä nuoret aikuiset odottavat seurakunnan tilaisuuksilta. Muistikuvani mukaan joku taisi joskus vedota tutkimukseen, jonka mukaan tärkein puuttuu, jos lämpö puuttuu. Uskoin, että tuossa on perää. Tilaisuus voi olla viihdyttävä tai se voi vedota järkeen, mutta seurakunnassa tarvitaan hyväksytyksi tulemisen iloa, yhteisöllisyyttä ja lämpöä. Niinpä olen panostanut yrittämällä ensin hyväksyä itseni voidakseni lämpimästi hyväksyä jokaisen kanssani työtä tekevän ja jokaisen läsnä olevan. Taivalkoskella se tuntuu olevan suorastaan helppoa, enkä jännitä paljon. 

Lämmin tunnelma ei kuitenkaan näytä kantavan hedelmää. Tilastot osoittavat, että alaspäin mennään, varsinkin jumalanpalveluksiin osallistumisessa. Tällä hetkellä ollaan reilusti alle hiippakunnan tason ja vain niukasti yli maan keskiarvon. Työkaverit lohduttivat, että vuosi sitten alkanut jumalanpalvelusten lähettäminen netin kautta voisi olla yksi osasyy kävijämäärien laskuun. Myös kesän kokeilu, jossa järjestettiin iltakirkkoja, karkotti vakiokävijöitä. Silti jotenkin hävettää, sillä joskus nuorena kuvittelin olevani ja osaavani jotakin. Kerran muutama kuukausi sitten sain kyllä myönteistä palautetta siitä että hymyilen ystävällisesti. Hyvä niin, ja toivottavasti sisällössäkin oli jotain koskettavaa tai ainakin tärkeää.

Lopulta on niin, että jos Jumala ei siunaa työtä, se ei menesty. Ja jos hän antaa siunauksensa, niin viestin tuoja saa olla kalseampikin nainen. Seurakunnissa mietimme kovasti, miten voisimme kehittää työtä tilanteessa, jossa resurssit vähenevät ja hautajaiset lisääntyvät, mutta lähes kaikki muut toimintakäyrät sojottavat alas päin. On hyvä miettiä ja kokeilla rohkeasti uutta pelkäämättä epäonnistumisiakaan. Mutta jos työltä puuttuu siunaus, kaikki puuttuu. 

Siunausta ei voi ansaita, mutta sen voi varmasti menettää, jos ajattelee itseään ja omaa onnistumistaan. Jollain kurssilla saimme tehtäväksemme lukea katolisen papin Henri Nouwenin kirjasen, jossa hän puhui johtajuudesta ja avasi, miten meillä on samankaltaisia kiusauksia kuin Jeesuksella erämaassa. Ensimmäinen niistä on kiusaus tehdä jotain merkityksellistä, kuten muuttaa kivet leiviksi. Toinen on kiusaus olla mahtava, uskossaan vahva. Ollapa se ainut rohkea, joka heittäytyy uuteen, ja jota enkelit kannattelevat. Kolmas kiusaus on olla vaikutusvaltainen, saada valtaa. Jeesus ei kumartanut Paholaista saadakseen valtaansa kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston, vaan täytti tehtävänsä käymällä toiselle vuorelle, Golgatan häpeään. 

Paavali varoitti roomalaisia, että ei pidä ajatella itsestään liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella. Joudun hakemaan tasapainoa, että olisi sopivassa suhteessa itsensä arvostamista ja nöyryyttä. Edellistä tarvitaan, että jaksaa tehdä työtä, ja jälkimmäistä, että ei pilaa lähettäjän hyvää asiaa, ja osaa antaa tilaa toisille.