Silloin milloin olen ollut pitkäperjantaina liturgina, olen laulanut vanhan esirukouksen, litanian, joka on tuon päivän vanhaa liturgista perinnettä. Olen aina lisännyt siihen yhden sanan "vaarallisista", mikä jostain syystä poistettiin viime käsikirjauudistuksessa. Mieleeni on nimittäin jäänyt kirkolliskokouksen valiokunnan keskustelusta Sulkavan edesmenneen kirkkoherran Taisto Salmenkiven tokaisu: En ymmärrä miksi tässä nyt pyydetään "Varjele meitä nälänhädästä ja taudeista". Entinen muoto oli parempi, kun pyydettiin varjelusta "vaarallisista taudeista". Eiväthän kaikki sairaudet ole vaarallisia, vaan kuuluvat elämään. Miksi niistä pitäisi pyytää vapautusta?
Tämä on totta. Sairauksilla voi jopa olla hyviä vaikutuksia, jos ne saavat hiljentämään tahtia, lepäämään, huolehtimaan omasta hyvinvoinnista ja tarkistamaan elämäntapoja. Muistan kun vuosia sitten nyt jo edesmennyt rukoilijaystävä Airi Kekäle kysyi saako pyytää Herralta migreenini väistymistä. En antanut, koska tilanne ei ollut vielä kovin paha ja ajattelin, että ehkä oma kroppa muistuttaa jostain tärkeästä ja minun tulee kuunnella sitä. Miksi etsisin helppoa ratkaisua ongelmaan, joka voi johtua huonoista yöunista tai siitä, etten ole muistanut juoda vettä? Jokaisella lienee joku heikko kohta, jota on hyvä kuunnella.
Ajattelin tauteja tänään kirkossa. Esirukousta laatiessa ajattelin koronavirusta ja oli jälleen tarkoitus pyytää varjelusta vaarallisista taudeista. Unohdin kuitenkin ja lisäsin tuon pyynnön siihen kohtaan, missä jokainen sai rukoilla hiljaa sydämessään.
Hyllyssäni on vanha kulunut isän paapan Matti Naskalin, sittemmin oman paappani Eemeli Rinnan Wirsi- ja Ewankeliumikirja sekä Rukouskirja vuodelta 1885. Kirja on taskukokoa ja käytössä kulunut. Luen jälleen kerran vanhaa fraktuuraa:
Varjele meitä, laupias Herra Jumala:
kaikista synneistä
kaikista eksyksistä,
kaikesta pahasta,
perkeleen petoksista ja juonista,
pahasta, äkillisestä kuolemasta,
ruttotaudista ja kalliista ajasta,
sodista ja tappeluksista,
kapinoista ja riidoista,
rakeista ja waarallisesta ilmasta,
tulipalosta ja walkian hädästä,
ijankaikkisesta kuolemasta;
Auta meitä laupias Herra Jumala:
Sinun pyhän syntymises tähden,
Sinun kärsimises, kilwoitukses ja weres wuodatuksen tähden,
Sinun ristis ja kuolemasi tähden,
Sinun pyhän ylösnousemises ja taiwaaseen astumises tähden...
Ihmisen huolet ja murheet ovat vuosisadasta toiseen samoja ja sama on osoite, mihin saa hätänsaä vuodattaa. En kylläkään ymmärrä mitä tarkoittaa, kun pyydetään varjelusta kalliista ajasta. Tulkitsen nyt modernisti, etten pitäisi omaa aikaani liian kalliina. Loman jälkeen on askeleissa ehkä turhaankin kiireen tuntu.
Mietin sitäkin, että kuolemasta meitä ei kukaan varjele. Luin kotona ollessani hääkorttimme, jotka putkahtivat esiin Rajamäen paapan ameriikanarkun kätköistä. Tuntui, että joka ainoassa kortissa oli yksi tai useampi jo ajasta iäisyyteen siirtyneen nimi. Tätäkin tekstiä kirjoittaessa mieleen tuli lähinnä edesmenneitä ihmisiä. Rukoilen siis varjelusta vain pahasta äkkikuolemasta, sellaisesta, missä asiat eivät ole järjestyksessä ihmisten ja Jumalan kanssa.
Sellainenkin ajatus on tullut mieleen, että jos ihminen itseriittoisuudessaan kieltää Jumalan, pitäisikö lopettaa näiden ajallisten hyvien pyytäminen ja ymmärtää, että jopa vaarallisilla taudeilla voi olla tehtävänsä Jumalan suunnitelmissa. En sentään tautia, sotaa ja valkian hätää lähde pyytämään, ja näkyy noita riittävän pyytämättäkin.
