sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Kirkollinen vihapuhe

Sekä hengellinen että henkinen kuin myös säätilaan liittyvä ilmasto ovat äärevöityneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana paljon. Koillismaalla säätila on sahannut tänä talvena ylös ja alas, mutta lunta on riittänyt ja se on hyvä. Jos lunta kuitenkin tulee tupaan mielipiteistä, se ei ole mukavaa eikä oikein.

Olen tullut usein arvostelleeksi mediaa ja varsinkin keltaista lehdistöä, mutta nyt täytyy antaa Iltasanomien päätoimittaja Ulla Appelsinille tunnustus siitä, miten ansiokkaasti hän tuo esiin ajankohtaisia ilmiöitä ja johdattelee lukijoita kiinnittämään huomiota asioihin, joiden eteen tulisi tehdä jotain.

Pari viikkoa sitten Ulla Appelsin kirjoitti kolumnin Suomessa tarvittaisiin nyt Harry Potterin Nevilleä. Luin sen ja ajattelin, että näin on. Täytyisi olla rohkeutta puuttua yhä rumentuvaan kielenkäyttöön, toisen ihmisen halveksimiseen hänen mielipiteidensä tähden, ainaiseen oikeassaolemiseen, oman ylivertaisen fiksuuden korostamiseen, kun käytös ei kuitenkaan sitä osoita. Appelsin kirjoitti ennen kaikkea yhteiskunnasta ja eri poliittisten ryhmien ala-arvoisestakin kielenkäytöstä. Itse ajattelin, että erityisesti polarisoituvassa kirkossa on tälle tilausta. Kirkolliskokouksessakin saatetaan nähdä toisen yli puhumista seuraavat neljä vuotta. 

Törmäsinkin kohta keskusteluun, missä ei tarvinnut perustella kantaansa eikä kumota lainkaan toisen esittämiä argumentteja. Riitti että kiroili ja viittasi omaan alapäähän, kertoi että yököttää, oksettaa ja kuvottaa ja jo ihan siksi, että esiin nostettu mielipidekirjoitus on lähtöisin keski-ikäisen miehen kynästä. Hänen kirjoitustaan ei kuitenkaan halua edes lukea, koska ei halua antaa jutulle klikkauksia. Mikä tunnelataus, oikeassaolemisen joukkohysteria! 
Vesipapp
Yritin käyttäytyä kuten Neville, ja kertoa, että tämä "omien" keskustelu surettaa ja vaikuttaa epäasialliselta. Yksi ymmärsi yskän, toinen kakisteli ja muut eivät reagoineet mitenkään. Tähän on tultu. Yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä voi kokea vain jos riehuu jossain joukossa.

Kuunteleminen on vaikeaa, ja vielä vaikeampaa on ymmärtää. Ympärillä kuohuu ja tunnen itseni yksinäiseksi vesipapiksi. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti