keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Jokainen päivä on merkityksellinen

Opetusministeri Andersson sanoi äsken, että koulussa jokainen päivä on merkityksellinen. Koululaiset saavat palata kouluun, ja ehkäpä se antaa meille toivoa siitä, että emme ole jumissa. Tämä kriisi päättyy joskus.

Jokainen päivä on merkityksellinen myös muualla kuin koulussa. Työ- ja vapaapäivät, työttömän päivät, eläkeläisen päivät, vetämättömät ja virkeät, iloiset ja murheelliset päivät  - elämä koostuu hyvin erilaisista päivistä ja toivoisin oppivani, että kaikki päivät ovat tärkeitä. Kaikkia niitä en haluaisi elää uudelleen, mutta kaikki ne ovat antaneet elämään makua. En voi sanoa, että kaikki päivät olisivat jättäneet muistoja, sillä elämästä muistaa sittenkin vain joitakin asioita, pieniä ja isoja.

Olen nyt viimeisiä päiviä töissä Taivalkoskella ennen lomaa ja paluuta virkaani Vaasan suomalaisessa seurakunnassa. Tulen varmasti muistelemaan tätä aikaa usein ja pääosin hyvällä. Olen oppinut yhtä ja toista, vähän kuin pieni utelias koululainen. Olen kokenut myös ystävyyttä monien seurakuntalaisten kanssa. Tänä iltana oli viimeinen yhteinen kirkkoneuvoston kokous. Ajelin kotiin päin kiitollisena: Miten hienoihin ihmisiin olenkaan saanut tutustua ja miten hyvässä hengessä asioita on käsitelty. Pieni sisukas työyhteisö on myös näyttänyt toimintakykynsä. (Itse olen ehtinyt tällä viikolla kolme kertaa pilkille, mutta vain yhtenä aamuna vähän näppi.)
Kiitos, Isä, jokaisesta päivästä. Kiitos siitä, että olet tähän saakka varjellut vaarallisilta kulkutaudeilta, katovuosilta ja luonnonkatastrofeilta. Auta että käyttäisin oikein jäljellä olevat elämäni päivät. 




sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Ollahan nyt vain iloosia

Eläinlääkärimme Osmo Säntti sanoi usein: Ollahan nyt vain iloosia. Lausahdus sopi erityisesti tilanteisiin, missä lehmä saatiin poi'itettua, poikimahalvauksen saanut lehmä pääsi nousemaan ylös tai lehmän vedin ei ollutkaan polkeentunut niin pahasti kuin pelättiin. Viime viikot ovat olleet lähes kaikille maailman ihmisille eri tavoin raskaita. Mutta haluan kiinnittää huomioni siihen, mikä on hyvin, ja iloita kaikesta siitä, mitä on ollut, yhtä hyvin vaikeuksista kuin voitoista.

Taipaleeni Taivalkoskella lähenee loppuaan. Vielä kaksi viikkoa jäljellä, sitten on suunnitelmissa pitää lomaa ennen paluuta vakivirkaani Vaasan suomalaiseen seurakuntaan. Lähtösaarnani täältä on toukokuun alussa, ja pyhäpäivän aihe on varsin sopiva: Jumalan kansan koti-ikävä. Jostakin lausahduksesta päättelin joidenkin luulevan, että tuomiokapituli on määrännyt minut tänne vastentahtoisesti. Ei, kyllä tämä vajaan puolentoista vuoden jakso Taivalkosken kirkkoherran viransijaisena on toteutunut ihan omasta halusta. Hain viransijaisuutta, Oulun tuomiokapituli antoi määräyksen, kun Taivalkosken seurakunta toivoi. Lapuan hiippakunta puolestaan myönsi virkavapautta. Kolmatta pätkää en kuitenkaan enää suostunut tekemään, koska minulla on hyvä työnantaja Pohjanmaalla, enkä halua lisätä siellä taakkaa tänä haastavana aikana.

Yhtään ei tämä reissu kaduta, vaikka työtä on ollut paljon, ja joskus vähän ikävä. Viime viikkoina olemme kyllä armaani kanssa olleet täällä kuin Herran kukkarossa. Myöhemmin varmaan kerron tarkemmin, mitä tästä elämänvaiheesta jää mieleen, mitä olen oppinut ja mistä iloitsen. Tänään iloitsen siitä, että pitkän hautajaisputken jälkeen sain tällä viikolla kastaa kaksi lasta Kristuksen kirkon jäseniksi. Lapsia syntyy ja ristitään, toivoa on! 
Kun mietin Taivalkoskelle lähtöä, katsoin ensimmäiseksi kuinka paljon siellä mahtaa olla hautajaisia. Määrä ei näyttänyt erityisen suurelta. Viime vuonna meillä oli kuitenkin poikkeuksellisen paljon hautauksia ja nyt olemme neljän viikon aikana siunanneet hautaan peräti 12 vainajaa. Emme olisi siitä seurakuntamestarin kanssa edes selvinneet, ellei valmiuslain tähden olisi pidetty pienimuotoisia hautajaisia ja luovuttu muistotilaisuuksien pitämisestä. Luntakin on hautausmaalla vielä melkein metrin verran, joten seurakuntamestarilla on ollut tekemistä jo pelkästään hautapaikkojen löytämisessä. Monet haudat on viime viikkoina luotu lapiolla umpeen kummulle saakka. En väsy katselemaan tätä rakkauden palvelusta, eikä minulla ole siinä hetkessä kiire minnekään. Ihailen Kaakkurivaaran hiekkaa ja tekee mieli tarttua lapioon.

Olemme myös pitäneet kolmen hengen voimin jumalanpalveluksia, jotka on "radioitu" internetin välityksellä. Uskon, että on tärkeä tietää, että kirkoissa rukoillaan kaikkien puolesta. Ja olemme saaneet huomata, että moni myös kuuntelee mielellään Raamattua, saarnan ja virret omasta kotikirkosta. Pääsiäisen ilosanomaa on ollut ihana julistaa, kun kuolemanvarjo on näkyvillä joka päivä. 

Psalmi 103:
Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.

Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.
Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.

Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka. 




sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Optimismia lakeudella

Ihanaa herätä kauniiseen päivään hyvin nukutun yön jälkeen. Kävin Naskalissa viimeksi kuusi viikkoa sitten, silloin oli maa mustana, nyt on puhdas lumipeite ja häikäisevän kirkas palmusunnuntain aamu. Telkkä paineli joella niin vinhaa vauhtia alavirtaan, etten ehtinyt kuvaamaan. Pikkuvarpunen rakentaa pesää linnunpönttöön. Kuopus on asuttanut taloa, se on lämmin ja kädensijatkin kuulemma pyyhitty meitä varten. 

Mieli on optimistinen huolimatta siitä, että viime viikkoina olemme Eila-seurakuntamestarin kanssa painiskelleet hautausruuhkan kanssa ja samalla yrittäneet varautua siihen, että selviytyisimme haasteista myös koronaepidemian ehtiessä Taivalkoskelle. Nyt on ollut kevätmuuton aika: laulujoutsenet tulevat ja monet väsyneet lähtevät. Eilen saatoimme kolmea vainajaa. 


Olen ollut ylpeä pohjalaisuudestani, kun olen lukenut Pohjanmaan yritysten innovatiivisuudesta kriisin tullessa: Pohjalaiset tislaamot Kyrö Distillery Isossakyrössä ja Pramia Jalasjärvellä aloittivat välittömästi käsidesin valmistuksen. Orapac Oravaisissa valmistaa täyttä höyryä suojavisiirejä koronatestaajien tarpeisiin ja Prevex Uudessakaarlepyyssä valmistaa visiireihin sankoja. Pietarsaaressa taas SMK Design on suojannut tuhansia kaupan kassoja  valmistamillaan roiskesuojilla. Ylivieskalaisyritys Serina Care on ryhtynyt valmistamaan hengityssuojia. Altian Koskenkorvan tehtaat Ilmajoella paahtaa täysillä denaturoitua spriitä käsidesin valmistajille. Nostan mustaa hautajaishattuani näille yrityksille, jotka miettivät mihin heitä nyt tarvitaan. Pohjanmaa on aivan omaa luokkaansa, joskin jossakin muuallakin maassa on samanlaista tahtotilaa. Iloitsen esim. suosikki-suksivoidevalmistajani Vauhdin ripeydestä muuttuneessa tilanteessa. 

Luin myös aamun lehdistä joitakin positiivisia näkymiä. Ehkä saamme rajoitustoimilla hillittyä virusta riittävästi ja jo pian uusien kännykkäsovellusten avulla saadaan jäljitettyä altistuneita niin että esim. kokoontumisrajoituksia voitaisiin kesän aikana purkaa. Joskus on tässä tullut mieleen sellainenkin ajatus, että olenko ollut liiankin huolellinen ja hiljakseen, kun en ole uskaltanut edes kotiseudulla käydä pitkään aikaan pysyäkseni varmemmin työkykyisenä vaikeassa tilanteessa. Mutta juuri nyt näyttäisi siltä, että tämä suomalaisten tunnollisuus ja varovaisuus on avannut uusia mahdollisuuksia eteenpäin. Ollaan nyt vain iloisia! 
Olen verrannut tilannettamme myös 80 vuoden takaiseen talvisodan aikaan. Silloin monen piti lähteä kodeistaan tuntemattomaan. Me saamme kuitenkin pysyä kotona turvapaikassa. Saa vaikka tehdä uusia kauniita villasukkia. Eikä ole ainakaan vielä ollut mistään pulaa. Ihanaa vessapaperiakin saa taas kaupoista. Ymmärrän, että joitakin ahdistaa, kun ei voi nähdä toisia ihmisiä ja halata. Minulle, joka olen kuitenkin omissa oloissani viihtyvä, ja pidän metsissä kuljeskelusta, tämä ei tuota niin suuria vaikeuksia. Kestetään vielä! Pääsiäinen tulee, Jumala päästää meidät syyllisyydestä ja kuoleman pelosta.

Iloitsen ja kiitän kaikesta hyvästä mitä minulla on, ja rukoilen apua ja varjelusta kärsivälle maailmalle. Muista, että olet arvokkaampi kuin monta varpusta! Jumala auttaa lastaan tällä elämän matkalla, vieläpä kuoleman hädässä ja viimeisellä tuomiolla.