Ollahan nyt vain iloosia

Eläinlääkärimme Osmo Säntti sanoi usein: Ollahan nyt vain iloosia. Lausahdus sopi erityisesti tilanteisiin, missä lehmä saatiin poi'itettua, poikimahalvauksen saanut lehmä pääsi nousemaan ylös tai lehmän vedin ei ollutkaan polkeentunut niin pahasti kuin pelättiin. Viime viikot ovat olleet lähes kaikille maailman ihmisille eri tavoin raskaita. Mutta haluan kiinnittää huomioni siihen, mikä on hyvin, ja iloita kaikesta siitä, mitä on ollut, yhtä hyvin vaikeuksista kuin voitoista.

Taipaleeni Taivalkoskella lähenee loppuaan. Vielä kaksi viikkoa jäljellä, sitten on suunnitelmissa pitää lomaa ennen paluuta vakivirkaani Vaasan suomalaiseen seurakuntaan. Lähtösaarnani täältä on toukokuun alussa, ja pyhäpäivän aihe on varsin sopiva: Jumalan kansan koti-ikävä. Jostakin lausahduksesta päättelin joidenkin luulevan, että tuomiokapituli on määrännyt minut tänne vastentahtoisesti. Ei, kyllä tämä vajaan puolentoista vuoden jakso Taivalkosken kirkkoherran viransijaisena on toteutunut ihan omasta halusta. Hain viransijaisuutta, Oulun tuomiokapituli antoi määräyksen, kun Taivalkosken seurakunta toivoi. Lapuan hiippakunta puolestaan myönsi virkavapautta. Kolmatta pätkää en kuitenkaan enää suostunut tekemään, koska minulla on hyvä työnantaja Pohjanmaalla, enkä halua lisätä siellä taakkaa tänä haastavana aikana.

Yhtään ei tämä reissu kaduta, vaikka työtä on ollut paljon, ja joskus vähän ikävä. Viime viikkoina olemme kyllä armaani kanssa olleet täällä kuin Herran kukkarossa. Myöhemmin varmaan kerron tarkemmin, mitä tästä elämänvaiheesta jää mieleen, mitä olen oppinut ja mistä iloitsen. Tänään iloitsen siitä, että pitkän hautajaisputken jälkeen sain tällä viikolla kastaa kaksi lasta Kristuksen kirkon jäseniksi. Lapsia syntyy ja ristitään, toivoa on! 

Kun mietin Taivalkoskelle lähtöä, katsoin ensimmäiseksi kuinka paljon siellä mahtaa olla hautajaisia. Määrä ei näyttänyt erityisen suurelta. Viime vuonna meillä oli kuitenkin poikkeuksellisen paljon hautauksia ja nyt olemme neljän viikon aikana siunanneet hautaan peräti 12 vainajaa. Emme olisi siitä seurakuntamestarin kanssa edes selvinneet, ellei valmiuslain tähden olisi pidetty pienimuotoisia hautajaisia ja luovuttu muistotilaisuuksien pitämisestä. Luntakin on hautausmaalla vielä melkein metrin verran, joten seurakuntamestarilla on ollut tekemistä jo pelkästään hautapaikkojen löytämisessä. Monet haudat on viime viikkoina luotu lapiolla umpeen kummulle saakka. En väsy katselemaan tätä rakkauden palvelusta, eikä minulla ole siinä hetkessä kiire minnekään. Ihailen Kaakkurivaaran hiekkaa ja tekee mieli tarttua lapioon.

Olemme myös pitäneet kolmen hengen voimin jumalanpalveluksia, jotka on "radioitu" internetin välityksellä. Uskon, että on tärkeä tietää, että kirkoissa rukoillaan kaikkien puolesta. Ja olemme saaneet huomata, että moni myös kuuntelee mielellään Raamattua, saarnan ja virret omasta kotikirkosta. Pääsiäisen ilosanomaa on ollut ihana julistaa, kun kuolemanvarjo on näkyvillä joka päivä. 

Psalmi 103:
Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.
Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.
Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.