perjantai 30. huhtikuuta 2021

Elämän tarkoitus

Kevät herättää tarkkailemaan ja ihmettelemään luontoa. Maaliskuussa mietin, mihin varpuset ovat hävinneet. Maalaistalossa niitä on ollut aina riesaksi asti. Isäntä sanoi, että markilla taitaa taas asustaa varpushaukka, sillä joku lintu viuhahti kerran pihatosta ja sillä oli jotain suussaan. Sainkin asialle sitten varmistuksen ja näin haukan puussa aivan muutaman metrin päästä. Kyllä haukka nappaa muitakin lintuja kuin varpusia, aivan kyyhkyihin asti. Toivotaan, että verotus on kohtuullista ja linnunlaulu saa olla monipuolista satakielestä punakylki- ja laulurastaaseen. Paappani istutti kuusiaidan ja koivukujan, ja niin on linnuilla suojana puuta ja puskaa. 
Vielä on tiukkuusia

Olen kulkenut kamera autossa saadakseni todistusaineistoa siitä, että lähipellolla vistaa pikkukuovi. Arkoja ovat! Aamulla parkkeerasin auton pari metriä liika aikaisin ja kun nytkäytin vähän eteenpäin, kuovi oli poissa. Illalla sain sentään jonkinmoisia kuvia tavallisesta "kuikasta". Valtavan hyvä suojaväritys niillä on apilanvihertävälle herneensängelle. Yhdessä kuvassa oli tarkemmin katsottuna myös liero, jonka kuovi oli pitkällä nokallaan kiskaissut maasta. Ei kuvista kuitenkaan mitään julkaistavia luontokuvia tullut. Ihailen niitä, jotka jaksavat rauhassa kytätä sopivia kuvaushetkiä. 

Tintti osaa laulaa vaikka mitä

Joella on ollut vilkas telkkäkevät, ja äsken huomasimme vastarannalla naarastelkän mättäällä. Se olikin hupaisen näköinen, kun yleensä se on veden päällä ja näkyy tummana valkealla siipijuovalla. Kokovartalokuvassa vatsanalusta oli valkoinen, sitten harmaata ja ruskea pää. Se lähti siitä toisen naaraan ja yhden uroksen kanssa soutelemaan ennen kuin ehdin kameran kanssa ulos. Mietimme hautovatko naaraat vuorotellen samassa pöntössä vai ovatko pönttönaapuruksia. Odotamme näkevämme poikasia kahden viikon sisään.


Näin tänään hautuumaalla myös liito-oravan. Se ei tosin liidellyt, vaan juoksi maassa, mutta häntä oli sen verran littana, ettei asiasta jäänyt isompaa epäilystä. Mietin juuri, mikä on elämäni tarkoitus, mutta oravalle asiassa ei ollut luultavasti mitään epäselvää. Elämän tarkoitus on sinnitellä elossa, tuottaa poikasia ja liidellä, jos mahdollista. Kaikkeen tuohonhan ihminenkin pystyy, ainakin unissaan. Monilla linnuilla on myös kaipaus kotiin, niin että ne keväisin liitelevät tuhansia kilometrejä päästäkseen Suomeen pesimään. Samanlainen kaipaus on istutettu myös minun sydämeeni, kaipaus sinne missä on sielun ja hengen kotimaa. Jossain sanotaan, että olisin arvokkaampi kuin monta varpusta, ja että kotona valmistellaan huoneita. Pääsee valmiille pesille.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti