Olen ajatellut jalkoja, kaikkia niitä jalkoja, jotka Jeesus pesee puhtaaksi ja kuivaa pehmeällä puuvillapyyhkeellä. Sehän on oikeastaan kiirastorstain evankeliumi, mutta voihan se olla tämän kurjan keskiviikonkin evankeliumi. Mikä hyvä ja hellä sanoma kaikille niille jaloille, jotka hakeutuvat hänen kanssaan samalle aterialle. Huutoniemen kirkon pääsiäispolulla oli mukana Jeesuksen hoitosetti: emalivati, kannu ja pyyhe (suom huom. pesufati, emalitouppi ja pyheliina). Mirjam Silvén oli ottanut selvää, että Jeesuksen aikaan ei ollut vielä käytössä porsliinia, mutta emalia oli!
Tuon Jeesukselle tänään hyvin väsyneet jalat, jotka vähintään joka toinen päivä toivoisivat pääsevänsä pian eläkkeelle. Tuon ontuvan jalan, joka odottaa varaosaksi uutta polvea. Tuon hänelle hyvin työteliäät jalat, jotka ovat kyykistelleet lehmien utareiden alla ja tarponeet pitkiä taipaleita metsissä ja soilla. Tuon jalat, jotka ovat usein polvistuneet Herran alttarille pyytämään, että voisi löytää jonkun sanan, joka auttaisi uskoon ja antaisi toivoa. Tuon jalat, jotka kannattelevat ihan liian suurta painoa, mutta eivät jaksa jouduttaa laihdutusyrityksiä. Tuon jalat, joissa tänään on samaa paria mustat sukat ilman sukkamehun hajua, vaikka aamulla oli kiire lähtö ja illalla hidas paluu. Tuon jalat, joilla on nuorena ehditty kauas lyhyessä ajassa, mutta joilla ei enää juosta. Tuon jalat, joilla on hypätty useasti yli neljä metriä pituutta kovaan soraläjään, mutta enää ei tahdo päästä pienen sarkaojan yli. Tuon jalat, jotka ovat eksyneet joskus kirjaimellisesti, mutta myös kuvaannollisesti väärille poluille.
On hyvä olla Jeesuksen lähellä, koska hän on kiinnostunut siitä, millainen olen, mitä ajattelen ja mitä toivon. Hän lopettaa puhumisen ja tuossa ihanassa hiljaisuudessa, jossa kuuluu vain veden ääni, hän tahtoo virkistää ja vahvistaa jalkoja ja koko ihmistä. Ja lopuksi hän sanoo, että tällainen toimintatapa on myös hyvä esimerkki minulle ja kaikille niille, jotka ovat jonkinlaisessa asemassa omassa yhteisössään.
Kyllä minua tämän pesun jälkeen jo vähän kiinnostaakin, mitä sinun jaloillesi tänään kuuluu?
Kiitos Maaria! Minun jalkani etsivät oikeaa rytmiä eläkepäiviin, koska niissä on ollut pitkään rytmihäiriö liiasta kiireestä. Minun jalkani haluavat löytää uusia polkuja.
VastaaPoistaSinun jalkasi ovat pyhiinvaeltajan jalat.
Poista❤
PoistaMinun polveni leikattiin toissa maanantaina. Nyt on vuorossa kuntoutus. Toivon, että voin vielä juosta sillä ja polvistua, mikä ei vielä onnistu. Fyssari meinasi, että toipuminen vie noin vuoden. Vähän järkytyin, malttamaton kun olen. Onko sinulla pian leikkaus?
PoistaKirsi-Maria, mun oikea polvi kuntoutui jo varsin hyväksi 3 kuukaudessa leikkauksesta. Toki se vuodessa vielä napakoitui. Kannattaa jumpata ja isältä peritty tuplapotkurollaattori oli mainio kuntoiluväline ja on vieläkin, jarrut vain pitäis kunnostaa.
PoistaKiitos, Maaria, ajatuksista!
VastaaPoistaMinun jalkani haluavat edelleen kiitää, mutta vauhti huimaa päätäni. Kätenikään eivät kestä kannatella painoja, joiden luo jalkani ne kiidättävät.
Yhä useammin jalkani nauttivat kuitenkin vain siitä, että nostan ne sängyllä tyynylle, joka keventää niiden painon. Mutta pää puolestaan ei kestä liikaa makoilua, joten taas tarvitaan jalkoja...
Kuulostaa vähän samanlaiselta kuin siinä vanhassa harakkalorussa: Kun nokka irtoaa niin pyrstö tarttuu ja kun pyrstö irtoaa niin nokka tarttuu. Luulen ymmärtäväni.
Poista