Tänään oli kauniin harmaa +5 asteen kesäpäivä, joten päätin jälleen virkistää itseäni ostamalla kotimatkalla pehmiksen. Luulin jo, että tulee jonoa, kun toinenkin auto kurvasi paikalle, mutta se jatkoi jostain syystä matkaansa ilman jäätelöä. Autossa pehmis kirvoitti mieleeni monta mukavaa kaupunkimuistoa.
Ensimmäiset tötterömuistoni ovat Vaasan Rantakadulta. Olin aika pieni, mutta halusin kaksi palloa. Siinä kävi tietysti niin kuin äiti pelkäsi: toinen pallo kellahti maahan jo lähes ensimmäisellä nuolaisulla. Itkuhan siitä tuli, ja jotain opinkin: pitämään huolta jäätelöstäni.
Ensimmäisen pehmiksen sain kummitädin ostamana Vaasan Sokkarilta. Pääoven vasemmalla puolella oli pehmistiski. Kävin vaateostoksilla Aili-tädin kanssa ja tuli tavaksi ostaa lähtiessä pehmikset. Vaniljapehmis maistui käsittämättömän hyvältä, ja maistuu vieläkin. Tosin eräässä lapsuuteni kyläpaikassa perheen nuoret tarjosivat jäätelöä ja opin siellä, että laihialainen pehmis valmistetaan vatkuttamalla jätskiä pikkulusikalla pehmeäksi.
Vaasan Sokkarin pehmiskioskin lähettyville liittyy myös aivan ihana muisto pikkusiskostani Suvi-Päivikistä. Hän oli jotain viiden, kun hän puikahti hyllyjen välistä luokseni ja sanoi ääni jännityksestä ja innosta väristen: Maaria, Maaria, täällä on tiikeri! Siihen aikaan Vaasa ei ollut vielä niin monikulttuurinen kaupunki kuin nykyään.
Kun kasvoin vanhemmaksi, Aili-täti näytti muitakin kaupungin herkkuja: käytiin kahvilla Göranilla tai Kauppahallissa. Hän sanoi, että jos haluat joskus halvalla hyvää, kannattaa käydä Kauppahallin kahviossa. Myös vilkkaalla torilla pyörähdettiin joka kerta.
Kevätkesällä haettiin äidin ja isän kanssa kalarannasta siikaa, ja minä sain usein perata ne kaivonkannen päällä. Suomustaa ei tarvinnut, sisälmykset vain pois ja huuhtaisu. Siiat pistettiin suolaan ja kellariin. Kun saatiin uusiaperunoita, haettiin lisukkeeksi tönkkösuolattu siika, joka nyljettiin ja leikattiin poikkipäin paloiksi. Hyvää sekin oli, eikä siihen aikaan kellään ollut verenpainetta, kun hiottiin niin paljon mm. heinätöissä, matonpesussa ja kasvimaalla.
Vaasa on ollut tärkeä kaupunki lapsuudesta saakka, täynnä meren tuoksua, kauniita rakennuksia ja avaria puistokatuja. 15 vuotta sitten aloin käydä siellä töissä. Niinä päivinä, joina olen saanut tehdä kutsumustyötäni ja kohdata ihmisiä elämän tärkeissä hetkissä, olen kokenut työn olevan myös merkityksellistä. Papin viikonloput ovat joskus palkitsevia, elämän parasta aikaa. Sietää ostaa jotain hyvää ja antaa ilon tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti