Elämänkertatietoja

Synnyin

Laihialla Naskalin tilan tupakamarissa kätilö Hahdon avustuksella 1959.

Lähetyskutsumus

Ambomaanlähetti Kirsti Pakkala vieraili kummitätini Aili Rajamäen luona lähestysompeluseurassa ja sytytti minuun lähetyskipinän kun olin kansakoulussa. Päätin ryhtyä isona lähetystyöntekijäksi. 

Opinnot

Pitkän harkinnan jälkeen päätin ryhtyä opiskelemaan käytännönläheistä maatalousalaa voidakseni toimia asiantuntijana kehitysmaissa. Muut mielessä pyörineet vaihtoehdot olivat teologian ja diplomi-insinöörin (vesitalous) opinnot. Pääsin Viikkiin ja valitsin pääaineeksi Kasvinviljelytieteen. Olin mm. yhden kesän Englannissa maatalousharjoittelussa, ja siellä tulin siihen tulokseen, että en ehkä kuitenkaan omaa niitä ominaisuuksia joita lähetystyöntekijällä olisi hyvä olla. Valmistuin 1984 agronomiksi ja 1985 Maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi.

Puoliso

Jouko Perälä löytyi Viikistä opiskeluaikana. Syntyisin hän on sellaisesta kunnasta, missä poltettiin "nokiottina" paljon tervaa, ja järvestä saatiin kuhaa, mikä on liekkien kanssa kuvattuna myös kunnan vaakunassa. Menimme naimisiin kesällä 1983.

Työura alkoi

Maatalouskeskuksen (Maaseutukeskuksen) neuvonta-agronomina 1984 - 1989. Tein talouslaskelmia, rehuntuotantosuunnitelmia ja viljelysuunnitelmia karjatiloille, järjestin nurmipäiviä ja olin mukana maatalousnäyttelyiden järjestelyissä.

Tytöt syntyivät

Anna ja Martta syntyivät asuessamme Ilmajoella 1986 ja 1988.

Maatilan emännäksi

Vanhimman veljeni kuoltua vakavaan sairauteen 1985 ja nuorempien sisarteni auto-onnettomuudessa 1987 päädyimme ottamaan viljeltäväksemme kotitilani Naskalin. Hoidin aluksi pientä 8-10 lehmän karjaa Joukon avustuksella, joka kävi opettajana Ilmajoella. Lopulta laajensimme karjanpitoa ja rakensimme kylmäpihaton. Meillä oli parhaimmillaan yli 20 lypsylehmää. Kun aloin odottaa neljättä lasta, kuopusta, Joukokin jäi päätoimiseksi viljelijäksi.

Pojat syntyivät

Perttu ja Sampsa syntyivät 1992 ja 1994. 

Niille joiden on ikävä
Kirjoitin kirjan perheemme suruista ja SLEY-kirjat julkaisi sen 1992. 

Kirkolliset luottamustoimet

Tulin valittua Laihian kirkkovaltuustoon ja kirkkoneuvostoon 1991. Kirkkovaltuustossa toimin myös puheenjohtajana 1995-2000. Kirjani julkaisemisen jälkeen minua alettiin pyytää puhumaan eri tilaisuuksiin ympäri Etelä-Pohjanmaata. Ehkä siksi tulin tunnetuksi ja tulin vaaleissa valituksi kirkolliskokoukseen vuosiksi 1996-2003. Toimin kirkolliskokouksen käsikirjavaliokunnassa ja olin mukana vaikuttamassa jumalanpalvelusuudistukseen. Sain olla mukana myös kirkon jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikunnan työssä. Kirkolliskokous valitsi minut äänestyksellä Kirkkohallituksen täysistunnon jäseneksi, missä toimin maallikkojäsenenä 2000-2003 pappisvihkimykseeni saakka. 

Seurakuntalaisen käsikirja

Olin kirjoittamassa Seurakuntalaisen käsikirjaa, jonka Edita julkaisi 1998. Kirjoittajissa oli myös teologian tohtoreita mutta hämmästyksekseni kustannustoimittaja Iiri Ranta pyysi minua kirjoittamaan kirjaan mm. kirkon dogman. 

Pappeus

Teologian opintoihin minua rohkaisivat ystäväni Raija ja Matti Sollamo, joihin olin tutustunut kirkolliskokouksessa, ja puolisoni Jouko. Aloitin opinnot Avoimessa yliopistossa 1999 Kauhajoen evankelisen kansanopiston kautta ja pääsin Helsingin teologiseen tiedekuntaan v. 2000. Valmistuin teologian kandidaatiksi vuoden 2003 alussa ja sain pappisvihkimyksen helmikuussa 2003. Ensimmäinen virkapaikkani oli Jurvan seurakunta. Toimin siellä seurakuntapastorina ja noin vuoden ajan myös kirkkoherran viransijaisena. Sieltä siirryin Vaasan suomalaisen seurakunnan palvelukseen v. 2006. Elokuun alusta 2008 olen hoitanut Vaasassa kappalaisen virkaa. Lähetyskutsumustani olen saanut toteuttaa mm. toimimalla Vaasassa 2014 järjestettyjen Valtakunnallisten Lähetysjuhlien pääsihteerinä. Välillä teki mieli tutustua johonkin toiseenkin kulttuuriin ja niinpä toimin 1.2.2019 - 31.5.2020 Taivalkosken seurakunnan kirkkoherran viransijaisena Koillismaalla. Vaasan kappalaisen virasta jäin eläkkeelle 1.2.2024.

Lapsenlapset
Uusi elämänvaihe alkoi, kun pääsin mommaksi joulukuussa 2014. Toinen kirkassilmäinen lapsenlapsi syntyi syyskuussa 2016. Molemmat syövät mielellään momman noukkimia marjoja, mutta nuorempi on todellinen "marjahirmu" ja  "valokkirohmu". Toivon saavani heistä mainioita marjastuskavereita. Kolmas lapsenlapsi syntyi kotipihaan marraskuussa 2020 ja neljäs maaliskuussa 2022, heidän isänsä on ollut Naskalin uusi isäntä vuodesta 2018, 11. suoraan alenevassa polvessa.