Oikeassa olijat

Tämä aika kaipaa viisaita elämän pehmittämiä vanhuksia. Onneksi heitä onkin pilvin pimein suurten ikäluokkien ansiosta. Tähän tulokseen olen tullut, kun olen miettinyt sitä tunnekylläistä polarisaatiota, mikä ilmenee kansakuntamme ja kirkkomme erilaisten mielipiteiden esittäjien suhtautumisessa vastakkaisen tai erilaisen mielipiteen esittäjiin. Oikeassa olijoita ja mielensä pahoittajia riittää. Toisesta puhutaan halveksivasti eikä nähdä omaa keskenkasvuisuutta. 

Kyllä minäkin itkin  2000-luvun alussa, kun kirkolliskokousedustajana ollessani Hannu Kippo kävi esittämässä täysistunnossa, että edustaja Maaria Perälä tulisi voida erottaa kirkkohallituksen täysistunnon jäsenyydestä, koska hän mielipiteidensä vuoksi ei varmaankaan enää ansaitse oman hiippakuntansa luottamusta (Kippo ei edes ollut meidän hiippakunnan edustaja). Ei hänen puhettaan kuitenkaan kukaan keskeyttänyt ja hyvä niin. Minulla on kanttia sanoa! Viime viikolla pidetyssä kirkolliskokouksessa sen sijaan arkkipiispa keskeytti kahdesti Leif Nummelan puheen, jossa Nummela ei arvostellut ketään henkilöä nimeltä, mutta puhui lasten oikeuksista. Puheenjohtaja antoi vieläpä jollekin salissa olijalle repliikkipuheenvuoron keskellä tätä puheenvuoroa. Katsoin puheet Youtubesta enkä voi mitenkään pitää menettelyä asiallisena. 

Leif Nummela puhui viileän oloisesti, mutta varmaan siellä oli tunnelatausta takana, oikeassa olemisen varmuutta. Ja varmaan hänen puheenvuoronsa kävi joidenkin tunteisiin. Mutta sellaista vain on kestettävä, kun ollaan eri mieltä. Tunteet tulevat mukaan puolin ja toisin. Nummela puhui geneettisistä orvoista. Ne joita asia koskettaa ovat varmaan joutuneet asiaa tykönänsä miettimään, ja heillä on tuohon omat argumenttinsa. Ehkä heidän mielestään on pääasia, ettei lapsi kokisi henkistä orpoutta. Argumenttiin on vastattava argumentilla, ei niin kuin nyt tapahtui. 

Ei erilainen tunnekokemus asiasta ole syy kieltää toisenlaisen mielipiteen esittämistä, keskeyttää, lähteä pois keskustelutilanteesta, pitää toista huonona ja ala-arvoisena, käyttää kärjistäviä haukkumasanoja. Sellaista käytöstä olen huomannut joidenkin harrastavan nettikirjoituksissaan. Toisaalla taas kannetaan marttyyrin viittaa. Hämmästelen sitä, että moni on niin oikeassa, niin varma, niin hyvä ja rikkeetön. Pelkään sellaisia ihmisiä. 

Voi tietysti olla, että en itse ole osannut asettua loukkaantuneen lähimmäisen asemaan, koska olen Nummelan kanssa samaa mieltä siitä, että ihmisen geneettinen tausta on tärkeä eikä sitä saisi sivuuttaa niin kuin yhteiskunnan taholta nyt on osittain tehty. Ymmärrän miksi hän kysyy, voiko kirkko olla mukana siinä että kaikille lapsille ei ehkä sallita yhteyttä geneettiseen vanhempaansa, vaikka heidän vanhempansa on elossa. Olen kuitenkin ollut Nummelan kanssa viimeiset 15 vuotta eri mieltä siitä, voiko kirkko siunata samaa sukupuolta olevia pareja. Silloin kun sanoin asiasta mielipiteeni ja se lähetettiin Yle1:n uutislähetyksissä, lähes kaikki nykyiset intoilijat olivat joko lapsia tai peloissaan ja hiljaa. Aika ja mielipiteet ovat muuttuneet nopeasti. 

Loppujen lopuksi en ole varma olenko ollut tai olenko nyt kovinkaan monessa asiassa oikeassa. Siksi yritän kuunnella myös eri mieltä olevia, vaikka katson oikeudekseni tuoda pöytään myös omat käsitykseni. Huomaan, että tietyllä tavalla on helpompi ottaa Raamattu hyvin kirjaimellisena kristillisen opin ja etiikan oppikirjana, ja koetan ajatella myötämielisesti ihmisistä, jotka pitäytyvät tähän ajatukseen. Pappiskoulutuksessa piispani kuitenkin huomautti, ettei ole mistään kohden luterilaisia Tunnustuskirjoja löytänyt ajatusta, että Raamattu olisi paitsi uskon myös elämän ylin ohje, vaikka niin usein kuulee väitettävän. Etiikka on tiellä kulkemista, ja jokaisen on kuljettava itse. Tulkitsen ja ymmärrän niin, että eettisissä kysymyksissä meidän on arvioitava tilannekohtaisesti, mikä on parasta yhteiskunnalle ja luomakunnalle, ja etsittävä parasta mahdollista vaihtoehtoa. Jumala ei sanele, mutta lupaa Pyhän Hengen oppaaksi, kun pyrimme keskinäiseen rakkauteen ja yhteisen hyvään.

Olen ymmärtänyt Raamatun synnyn niin, että ihmiset kirjoittivat ylös kokemuksia, muistikuvia ja kuulemiaan kertomuksia Jumalan johdatuksesta ja Jumalan kirkkaudesta, joka ilmestyi Jeesuksessa Kristuksessa. Mukaan tuli monenlaista ihmispohdintaa, inhimillistä astian makua - mutta ydin on siinä, miten Jumala lähestyy ihmistä, haluaa kohdata, käydä dialogia, johdattaa ja armahtaa. Hän osoitti rajattoman rakkautensa historian tapahtumissa, Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Hänellä on valta kuoleman ja kaiken rajallisen yli. 

Kristityt ovat samaa kansaa, samoin kuin suomalaiset, riippumatta ihonväristä tai erilaisista mielipiteistä. Parempi on olla kuuma kuin haalea, mutta voi meitä jos poltamme toisemme elävältä tai hylkäämme hänet, joka on saman isän lapsi. Jos joku tekee sen minulle, se on hänen häpeänsä, mutta voi jos minä niin teen.