tiistai 29. marraskuuta 2016

Suhteellisuudentaju

Pääministeri Sipilä on ollut päättämässä yritystuesta yritykselle Y, joka on tehnyt 500 000 euron tilauksen yritykselle X, josta hänen lapsillaan on 5 % omistus. Ajattelen maalaisjärjellä, että jos yritys X on tehnyt tarjouksensa järkevästi, se saattaa saada tilauksesta 10 % katteen eli 50 000 euroa. Tästä katteesta maksetaan yrityksen velkojen korkoja ja lyhennyksiä ja osa käytetään tuleviin investointeihin ja tuotekehittelyyn. Lopulta voi jäädä jonkin verran voittoa, esimerkiksi 5000 euroa, josta 5 % osuus olisi 250 euroa. Osinkoja tuskin maksetaan näin paljon, mutta voi olla että Sipilän lapset saavat vitosen per nuppi.

Tämä on paitsi laskuoppia, myös maalaisemännän mutua. En ole perehtynyt sijoittajuuteen ja puolen miljoonan kaupasta mahdollisesti hyvällä säkällä tuleviin profitteihin kovin hyvin. Tiedän vain että maatalouden yritystoiminnassa käteen jäävä osuus on todella pieni verrattuna liikevaihtoon. Sijoitettavaa ei ole ollut paljoa, mutta minulla oli kerran puolikas Anvian osakkeesta, ja monet tahot osoittivat siihen kiinnostusta. Kun se lopulta myytiin, huomasin, että en enää omistanutkaan siitä puolikasta, sillä jossain vaiheessa paperiosake oli muutettu arvo-osuudeksi ja siinä vaiheessa omistajaksi oli merkitty vain puolisoni. Arvo-osuuksia ei ilmeisesti voinut enää omistaa yhdessä. Olin luopunut osuudestani puolison hyväksi enkä muistanut tätä merkittävää tapahtumaa, koska kaikki on kuitenkin meillä yhteistä. En siis ollut tietoinen siitä, että minulla ei enää ollut puolikasta Anvian arvo-osuudesta. Puhumattakaan siitä, että tietäisin, mihin omat varsin varattomat lapseni ovat sijoittaneet tai että tietäisin kuka on tehnyt tilauksia niistä yrityksistä, joissa lapsillani on osakkeita.
Joku  voi ylläpitää ajatusten vankilaa
Varmaa on kuitenkin se, että Iltapäivälehdet hyötyvät pääministeri Sipilän lasten omistusosuudesta tuohon kyseiseen firmaan X paljon enemmän kuin lapset itse. Eikä vain paljon enemmän, vaan arvioni mukaan tuhansia kertoja enemmän. Iltapäivälehdistölle oli siis siunaus, että pääministeri Sipilä ei tiennyt, että yritys Y oli tehnyt erään tilauksen yritykseltä X. 

Näin on myös arkielämässä, esimerkiksi työyhteisöissä ja muussa yhteisessä päätöksenteossa. Jotkut asiat saavat aivan suhteettoman suuren huomion ja monasti päätöksiä tehdään käyttämällä perusteluja, jotka herättävät kielteisiä tunteita, kuten kateutta. Monasti myös suhteellisten pienten asioiden käsittely ja pomilointi saattavat viedä huomion suuremmilta ja tärkeämmiltä asioilta. Tätä voidaan käyttää myös tahallisesti. Nostetaan esiin olkipukki, jota yhdessä poltetaan, ja kun kaikkien huomio keskittyy tähän, kuljetetaan kultainen pukki takakautta sisään.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Termiitti

Meillä ei ole viritelty adventtikoristeita eikä jouluvaloja. En ole ehtinyt enkä jaksanut. Sitä paitsi en ole oikein joulutyyppiä ja sytyn hitaasti sytyttelemään. Meillä asuu nykyään myös pikku termiitti, joka sieppaa pureskeltavaksi milloin mitäkin. Erityisesti sitä kiinnostaa etsiä allekirjoittaneen sukkia. Se saattaisi kiinnostua koristeista ja tehdä tuhoja jopa sähköjohdoille: yksi soittimen piuha oli jo entinen. Toisaalta termiittimme vaikuttaa oppivaiselta, suhteellisen tottelevaiselta ja suloiselta. Se osaa jo istua ja asettua makuulle saadakseen herkkuja.
Tsandin lapsia koulunsa edustalla termiittikeon vieressä

Oikeat termiitit ovat pienehköjä hyönteisiä. Koteihin asettuvat termiittiyhdyskunnat joudutaan lämpimissä maissa tuhoamaan ennen kuin ne pilaavat rakenteet. Termiitit eivät rakenna sukkakekoja, vaan maakekoja. Namibian aavikoilla ja kylissä on termiittikeko keon vieressä. Itse pesä on maan alla ja termiittikeon tarkoitus on muodostaa hormi, jotta pesän lämpötila ja kosteusolot pysyisivät sopivina. Termiitit säätelevät termiittikeon hormiaukon ja ilma-aukkojen kokoa saadakseen pesään sopivan ilmastoinnin. Luonto on ihmeellinen! 

Mietin miten osaisin rakentaa omaa elämääni niin, että siinä olisi ilmavuutta. Mikä olisi se hormi, joka auttaisi selviytymään ja jaksamaan? Tämä syksy on ollut aikatauluiltaan ja haasteiltaan tiukka ja vaikka viisaus vanhemmiten lisääntyy, nopeus vähenee. On hyvä jos voi säilyttää elämässä vaihtoehtojen vapautta. Mahdollisuus pysähtyä on myös tärkeä. Ja joskus voi oivaltaa asioita, kun tekee jotain aivan muuta kuin mitä pitäisi. 


torstai 24. marraskuuta 2016

Kirkon kunnostus

Kirjoitin taannoin, että voi kun saisin jostain vanhan lähetyslippaan, joka on tehty Olukondan kirkon mallin mukaan. Ei kulunut montaakaan päivää, kun eräs lähetysystävä soitti, että hänellä on ja saat sen. Hienoa, nyt minulla on samanlainen lipas kuin kummitädillä oli! Muistelen, että joskus olisi myös lapsuuteni Totto-lehdessä ollut askartelu samalla mallilla. Tein kirkkolippaaseen ristin kadonneen tilalle. Lippaaseen kertyvät rahat lahjoitan Suomen Lähetysseuran työlle - myös ne vanhat kolikot, joita lippaasta löytyi. Pienistä puroista kasvavat hyvän sanoman virrat, joilla autetaan kuivuudessa ja kaipauksessa.
Suomen Lähetysseuran lähetyslipas Olukondan kirkko

Ehtoollinen Olukondassa
Olukondan kirkon alttariseinä oli halkeillut ja heinäkatosta paistoi päivä läpi. Olen kovasti miettinyt, voisinko tehdä tai kuka voisi tehdä jotain asian hyväksi. Kirkko on tällä hetkellä lähinnä suomalaisten merkittävästä työstä kertova museo Namibiassa. Kohtasimme Olukondassa mm. ruotsalaisen turistiryhmän. Kirkko on jäänyt asutuksen sivuun eikä palvele jumalanpalveluspaikkana, mutta jonkin verran siellä pidetään häitä. Lähetysrahoilla sitä ei kannata kunnostaa, ja myös Namibian evankelisluterilaisen kirkon kannattaa panostaa ennen kaikkea tämän päivän seurakuntatyöhön, jossa on paljon tarpeita erityisesti diakonian saralla. Kirkko ylläpitää kulttuuria monella tavalla, mutta museotoiminta ei ole työn prioriteeteissa. Martti Rautasen 1800-luvulla rakennuttama kirkko on tietynlainen suomalaisen lähestyhistorian monumentti maailmalla, ja sellaisena kyllä säilyttämisen arvoinen.


Olen luonteeltani säilyttäjä, ja suren, jos joku sadekausi murtaa vanhan kirkon. Jos kirkon kunnostuksesta saataisiin suunnitelma ja talousarvio, voisi ehkä hakea rahoitusta Kulttuurirahastolta. Viimeinen remontti tehtiin Ulkoministeriön varoin, mutta nykyään Ulkoministeriö ei kuulemma enää rahoita tällaisia hankkeita. Kyseessä lienee alle 40 000 euron rahan tarve, mutta työ vaatii suunnitelmallisuutta ja verkosto-osaamista. Onko kellään ajatuksia tällaisesta asiasta? Löytyykö Kirvesinnostusta tai sydämen paloa hankkeeseen? 
Olukondan kirkon alttariseinä

Olukondan kirkko edestä

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Taakkoja

Evankeliumin eräs tehtävä on vapauttaa palvelemaan. Kaikki kristillinen julistus ei kuitenkaan ole evankeliumia. Jotkut asettavat toisten kannettavaksi taakkoja, joita eivät itse kykene kantamaan. Saatetaan vaatia uskoa, jota ihminen ei voi itsestään pusertaa. Saatetaan vaatia hengellisiä suorituksia, kuten raamatunlukua, rukousta ja sairaiden parantamista. Saatetaan asettaa oma Raamatun tulkinta oikean elämän mittapuuksi. On monta tapaa tuomita. Tällaisille ylhäältä päin puhuville apostoli Paavali kirjoittaa: Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei kaadu (1. Kor. 10:12). 

Tuomiosunnuntaina samoin kuin lopullisella tilinteon hetkellä tuomio kuuluu yksin Kristukselle. Hänelle Jumalan tahdon noudattaminen merkitsi toisen taakkojen kantamista: syntisen, sairaan, sinun ja minun. Synti on sitä, ettei ihminen tunnista Kristuksessa pelastajaa. Synti on myös sitä, ettei välitä lähimmäisestä, ei auta, ei asetu toisen asemaan eikä jaa siitä mitä on saanut (Matt. 25:31-46). 

Raamattu on vaikeatajuinen kirja, ja siksi on hyvä, että sen ymmärtämiseen on annettu meille avaimia, kuten uskontunnustukset, katekismus ja tunnustuskirjat. Lutherin  mukaan lain tärkeä tehtävä on osoittaa, ettei meistä ole itseämme auttamaan. Jokainen on viallinen jossakin kohden. Rakkautemme on puutteellista, vaelluksemme on puutteellista. Tarvitsemme vapauttajaa. 

Jeesus asettuukin rinnallemme, ottaa taakkamme ja lahjoittaa meille itsensä. Hän on täyttänyt lain puolestamme ja sovittanut syntimme. Jumala antaa meille kaiken mitä hän meiltä vaatii, uskon ja pyhyyden. Saamme olla onnelliset ja vapaat, olemme Jumalalle rakkaita kuolemaan asti. 

Jeesus on meille myös esimerkki siitä, miten ihmisen tulee maailmassa elää ja toimia, että elämä olisi hyvä, niin oma elämä kuin muiden. Aina ei ole niin helppo nähdä mikä on oikein missäkin tilanteessa, enkä aina edes halua tehdä oikein, vaan etsin omaa parastani. Kristityn tavoitteena on kuitenkin oppia ja ottaa mallia siitä, miten Jeesus kohtasi lähimmäisen. Hänen mukaansa koko laki kiteytyy sanaan rakkaus (Matt. 22::37-40). Jos osaan asettua toisen asemaan (Matt. 7:12), ehkä voin joskus kantaa hänen taakkojaan niin kuin Kristus on kantanut minun taakkaani. Se on valtava kutsumus, kun kutsutaan välittämään Jumalan hyvyyttä ja rakkautta.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Tulevaisuus

Olen saanut optimistin geenit ja katselen yleensä toiveikkaasti eteenpäin. Niin nytkin. Maailmassa on monia uhkia, mutta toivoa ei tarvitse menettää. Tähän samaan optimismiin ja toivoon kutsun sinuakin kirkkovuoden kallistuessa loppuun. 

Myös henkilökohtaisessa elämässä on lupa ajatella, että elämällä on tarkoitusta ja tehtävää. Jumala antaa elämälle merkitystä viimeiseen hengenvetoon asti. 

Olen hyvin harvoin ollut varmasti selvillä siitä mitä elämässä haluan tehdä tai mihin asemaan haluan. Se on varjellut monelta pahalta. Ei ole tarvinnut pelata eikä käyttää kyynärpäätaktiikkaa. On saanut luottaa johdatukseen. On hyvä, ettei tarvitse luottaa itseensä ja olla järjestelemässä asioita, vaan saa uskoa vahvempiin voimiin.

Kerran olin varma asiastani. Se oli silloin kun pyrin Viikkiin lukemaan maataloutta. Päätin laskea tuon yhden kortin varaan ja pyrkiä tosissani sisään päästäkseni. Täti ja serkku menivät sitten lukemaan tuloksia Metsätalon ilmoitustaululta. He aloittivat lopusta ja luulivat jo ettei tärpännyt. Tulokset olivat hyvät. 

Onnenkauppaa elämä ei ole. Mitään ei saa ilmaiseksi. Jos joskus olen voittanut arvalla kukan, olen silloin etukäteen aavistanut asian. Mutta yleensä aavistan aivan oikein, että mitään ei tule, mutta silti kannattaa kannattaa. Toivo ei ole sitä, että edessäpäin olisi rikkautta ja valtaa. Toivo on sitä, että edessäpäin on hyvyyttä ja rakkautta. Toivo ei ole sitä, että minä saan jotain. Toivo on sitä, että voin itse antaa jotakin.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Nousukiito

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa, kun perhekunnan kaksi pienokaista leikkivät tuvassa. Matot on viety pois ja lääniä riittää. Haimme reilu viikko sitten koiranpennun, eurasiertyttö Doran ja vierailemassa on pojan tyttöystävän gorgipentu Luna. Leikkivistä (lue riehuvista) pennuista tulee jotenkin mieleen Tiuhti ja Viuhti. Olen ylpeä Dorasta, sillä se pistää rohkeasti kampoihin vanhemmalle ja vantterammalle Lunalle. Mitenkähän Lunan käy ensi kerralla? Dora näyttää niin söpöltä, mutta osaa näköjään murista mahtavasti. 
Uusi koirulimme Dora

Muistelen aikaa, jolloin lapset olivat pieniä ja nahistelivat usein. Tai omia kouluaikoja, kun juoksimme aamuisin isonPertun kanssa pöydän ympärillä ja aseena saattoi olla jotain kättä pidempää, kuten kiffeli ja harja. Koiranpentujen rajuja leikkejä katsellessa tulee mieleen, että varmaan ihmislastenkin pitää jossain määrin harjoitella sosiaalisia taitoja myös meluisasti.  

Toisaalta olen viime viikkoina miettinyt paljon koulukiusaamista. Sitä oli jo omana kouluaikanani 70-luvulla. Poikajoukko otti silmätikuksi jonkun luokkatovereista ja häntä pökittiin ja potkittiin ja hän vain yritti hymyillä. Tulee paha mieli kun sitä muistelee. Toisaalta tytöt osasivat myös olla ilkeitä. Muistelen, että joku kiusatuista on päässyt elämässään tosi pitkälle. Ehkä vaikeasta lapsuudesta on noussut sisu ja halu yrittää. Toisaalta joku voi kantaa alemmuudentuntoa ja traumoja koko ikänsä. 

Tuntuu pahalta kuulla, että joku lapsi joutuu vaihtamaan koulua sen takia, että häntä kiusataan. Uudessa koulussa voi olla vastassa uudet kiusaajat. Kiusaamisen syyksi riittää melkein mikä tahansa: kiltteys, lahjakkuus, erilainen syntyperä, pukeutuminen... Voi kun me aikuiset osaisimme kasvattaa lapsia niin, että he osaisivat tuntea myötätuntoa ja arvostaa kaikkia. Voi kun osaisimme oikealla tavalla puuttua kaikkeen kiusaamiseen ja vahvistaa haavoitettujen lasten omanarvontuntoa.

Terveyskeskuksessa vieraillessani huomasin myös, että hoitajilla oli jotain keskinäistä nokittelua niin että he unohtivat kokonaan kohdata minut ihmisenä, kun tulin töistä päin huolissani katsomaan, mitä läheiselle kuuluu. Pienen keskinäisen sanailun jälkeen minut jätettiin kuin nalli kalliolle. Minua ei oikeastaan yhtään kiinnostanut, kumpi hoitajista oli oikeassa. Oleellisempaa oli löytää joku, joka voisi tuoda hytisevälle läheiselle lisäpeiton. 

Koiranpentujen kasvatuksessa puhutaan sosiaalistamisesta. Ainakin ihmisen kohdalla sosiaalistumista voi tapahtua myös myöhemmällä iällä. Vähän yksinäisen lapsuuden jälkeen elämä ja etenkin ihmisläheinen työ on paljon koulinut ja sosiaalistanut minua ja olen siitä kiitollinen. Elämä voi olla myös nousukiitoa.
Pelikaanin nousukiito

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Hullu maailma

Joku sanoi tänään, että ilmassa on jotain samaa kuin 30-luvulla ja se huolestuttaa. Näin on. USA:n presidentinvaalien tulos ei siis millään muotoa ollut yllätys. Olen usein miettinyt, miten paljon helpompi ihmisiä on yllyttää valheilla vastakkainasetteluun ja vihaan kuin totuudella hyvyyden töihin. Pahaan yllyttämistä olen nähnyt tapahtuvan lintukodossamme Suomessa ja miksipä ei siis myös Amerikoissa, missä valtapelit ovat suurempia. Kielteisten tunteiden lietsominen vaatii vähemmän tunneälyä kuin ymmärtämyksen, myötätunnon, sympatian, säälin ja rakkauden kieli. Ja hyvyyden kielellä harvoin vaaleja käydään. 

Tämä ei ole rehtien ja rehellisten maailma, mutta rehtinä ja rehellisenä kannattaa sittenkin koettaa elää ja kuolla. On nimittäin niin, että ihminen on onneton, jos hän toimii vastoin omaatuntoa ja elää ristiriidassa omien arvojensa kanssa. 

Mitä hullummaksi maailma menee, sitä tärkeämpi on kirkon merkitys. On hyvä, että kristillinen kirkko on olemassa. Jos se pysyy uskollisena asialleen, se puhuu oikeasta ja väärästä, synnistä ja kilvoittelusta. Ei ole samantekevää miten elämänsä elää. Ja tämä koskee myös uskovia. Armoa ei pidä käsittää oikeudeksi elää itsekkäästi, muita mustamaalaten ja painaen.  Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. (1. Joh. 4.20.) Kirkolla on myös toivon sytykkeet, sillä totuus ja armo voivat tehdä vapaaksi ja muuttaa sitä, mikä on itsekkyyden ja omien pyyteitten saastuttamaa.



lauantai 5. marraskuuta 2016

Lataus

Arkeen paluu namibianmatkan jälkeen on ollut yllättävän rankka. Tänään olen hoidellut pikkuasioita ja ladannut akkuja. Toisin sanoen olen istunut koneella puuhastelemassa ja nukkunut välillä päikkärit. Suomessa ei nyt pysty lataamaan auringosta virtaa, mutta myös talven pimeys on omalla laillaan lataavaa.

Olen ollut haistavinani, että jotkut ovat kiinnostuneita matkasta ja mielellään kuulevat jotain matkakuulumisia, joskin lyhyesti. Toiset taas ovat vilpittömästi kateellisia. Heillä on syytäkin olla. Matka oli hieno ja itselleni sellainen kerran elämässä -kokemus. Toisaalta se oli rankka, sillä valvoin iltaisin myöhään kooten päivän ajatuksia ja heräsimme joka aamu varhain aamupalalle lähteäksemme matkaan kahdeksan maissa, kun oli vielä vähän yön viileyttä. Ulkona oli kuuma ja bussissa oli kylmä. Ihme että pysyin terveenä. Asiasisältöä oli paljon, sillä kyseessä oli todellinen opintomatka monine kohtaamisineen. Joskus joutui ahtaalle, kun lapsi pyysi vettä tai nuori mies ruokaa. Onko oikea tapa antaa tässä ja joudunko vaaraan? Mikä on paras tapa auttaa?

Namibialainen juustotorttu
Eilen töissä koin taas olevani juuri oikealla alalla. Ei haittaa, jos kaikki ei mene niin kuin olen luullut ja meinannut. Pystyn sopeutumaan uuteen tilanteeseen, sanottavaa annetaan juuri sen verran kuin tarvitaan. Iloitsen työstä. Elämä on rikas.

Eräs työtoveri sanoi minulle noin vuosi sitten, että myös iloiset asiat vievät voimia. Se on totta! Voimia vie yhtä hyvin syntymä kuin kuolema, sairastuminen ja innostuminen. Siksi meillä on pyhä. En ole jaksanut pestä ikkunoita enkä sytyttää yhtään kynttilää tänään. Mutta pyhäinpäivänä olen muistellut rakkaita ja kiittänyt siitä mitä on ollut ja mitä on.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Vahva on herkkä

Vahvanoloiset ihmiset saavat varmaan liian vähän kiitosta ja kannustusta. Jos joku on oikein itsevarman oloinen, en huomaa antaa myönteistä palautetta, mutta saatanpa löytää jotain moitittavaa. Monet itsevarmalta vaikuttavat ovat kuitenkin herkkiä ja haavoittuvia. Kokokaan ei ratkaise. Olen kohdannut monta herkkää isoa miestä.
Iso ja arka sarvikuono
Etoshan kansallispuistossa saimme katsoa valaistulla vesipaikalla mahtavaa öistä näytelmää. Paikalle tuli emoleijonan ja kolmen pennun lisäksi kolme sarvikuonoa. Ensimmäinen sarvikuono näytti leijonille kuka on kuka, joi ja palasi metsään. Sitten tuli kaksi uutta sarvikuonoa. Pienempi sarvikuono käveli uhkaavasti isompaa kohti, jolloin iso perääntyi ja kuopi takajaloillaan niin että suuret kivenmoukurat sinkoilivat. Lopulta pienempi päätti mennä juomaan, ja isompikin uskaltautui lopulta vastarannalle.

Olen itsekin luultavasti aika varman ja vahvan oloinen, ja kuitenkin herkkä. On tärkeä oppia näkemään oma arvonsa niin, ettei ole riippuvainen ihmisten kiitoksista ja yhtä tärkeä on oppia ottamaan kiitos vastaan iloiten. Paksunahkaisuus voi olla joskus hyväksi, mutta myös herkkyys auttaa monessa asiassa. On ilo saada olla sellainen, jollaiseksi Luoja juuri minut loi.
Vanha ja viisas norsu



torstai 3. marraskuuta 2016

Lämpimät virrat

Maailma on merkillisesti rakennettu. Reissumme alkupuolella, Swakopmundissa, piti yhtäkkiä laittaa kaikki mukana olevat vaatteet päälle, sillä siellä on kylmiä merivirtoja, jotka jäähdyttävät. Ajattelin, että My Africa, leikin mielessäni Karen Blixeniä ja annoin ottaa kuvan. Tuolla rannikolla meriveden lämpötila on paikoin vain 8 astetta. Siksi siellä on suomalaisten ollut aina hyvä levähtää. Meillä taas täällä on  Golf-virta, joka tekee ilmastomme suotuisaksi, paljon Siperiaa lämpimämmäksi. Siksi täällä saadaan aivan kelpoja viljasatoja ja on voitu saada ruokaa omasta maasta.

Tänään olin muidenkin lämpimien virtojen vaikutuspiirissä, sillä sain osallistua Yhteisvastuukeräyksen starttipäivään Kauhavalla. Huomasin, että monen läsnäolevan sydämessä sykki aito innostus auttaa lähimmäistä. Ensi vuoden Yhteisvastuukeräyksellä torjutaan ihmiskauppaa Suomessa ja ulkomailla. Aihe koettiin ahdistavaksi ja vaikeaksi, mutta samalla juuri sellaiseksi, joka täytyy tehdä näkyväksi. 

Suomessakin on raskaita kohtaloita. Joku saattaa joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, toinen joutuu kiristyksen tai muun ahtaalle joutumisen vuoksi raatamaan ala-arvoisissa työolosuhteissa ilman suomalaisen työehtosopimuksen antamaa turvaa. On tärkeää tunnistaa tilanteet, missä ihmisoikeudet eivät toteudu, ja ohjata avun piiriin. Ulkomailla keräysvaroilla järjestetään mm. Syyriasta Jordaniaan paenneille nuorille psykososiaalista tukea ja koulutusta. 

Olen saanut poikkeuksellisen armon elää koko elämäni Suomessa rauhan aikana. Lapsuudessani sota oli ihmeen lähellä takana, ja vaikutti vielä aikuisten mieleen. Mutta samalla elettiin väkevää nousun ja rakentamisen aikaa. Nyt haasteet ovat aivan toisenlaiset. Ahdistus maailman toiselta laidalta vyöryy televisiosta kuin kylmä merivirta. Millainen on sen virran lämpötila, joka omasta sydämestäni lähtee ja mihin se levittää vaikutustaan?







keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Epäoikeudenmukaisuus

Epäoikeudenmukaisuuteen ei koskaan totu omalla kohdalla. Epäoikeudenmukaisuus yhteisöissä masentaa. Miksi jotkut saavat erityiskohtelua, saavat lusmuilla ja unohdella asioita vapaasti? Miksi tunnollisilta vaaditaan niin että he väsyvät? Miksi kateus kuplii pinnan alla eikä kaikkia kuulla? Miksi valehtelemalla saa enemmän kuin totta puhumalla? 

Miksi maailmanlaajuinen alueittainen ja ihmisryhmien välinen epäoikeudenmukaisuus kuitenkin tuntuu luonnolliselta? Miksi kaikki se hyvä mikä itsellä on tuntuu luonnolliselta, ja se että jotain otetaan pois tuntuu katkeralta? Kuningas Daavid oivalsi tämän, kun hän sanoi Jumalalle: Mikä olen minä, tai mikä on minun kansani. - Sinulta me olemme kaiken saaneet, sinulta on tullut kaikki, minkä sinulle annamme. (1.Aik. 29:14.)

Epäoikeudenmukaisuuden keskellä tahdon luottaa siihen, että Jumala näkee. Hän näkee sen, missä minua kohdellaan väärin, ja hän näkee oman itsekkään sydämeni. Hän näkee lapset, jotka kärsivät ja ihmiset joita petetään. Hän näkee kaiken ja sydämeen asti. Luotan myös siihen, että kerran oikeus voittaa, kirjat avataan ja totuus selviää. Se joka on Kristuksen oma ja turvaa häneen, kestää katsoa nöyrällä mielellä omaa sydäntään ja omia vaikuttimiaan. Se joka on antanut valheen hallita elämää, joutuu näkemään mikä on totuus, ja saattaa ehkä vielä joskus tulla vapaaksi.


Tsandin kirkon alttarilla on raamatunlause Jeremian kirjasta: Kuule nyt Herran ääntä,
kuule, mitä minä sinulle sanon. Jos antaudut, sinulle käy hyvin ja saat pitää henkesi.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Hiiriä

Matkalle lähtiessä laitoin kotomiehelle mailin:  Laitan sulle matkainfot hotellilistauksineen jos tarvii tietää. Kissoille voi laittaa solaan ja navettaan kuivaruokaa kun lähdet. Tsekkaa hiirenkillerö, Raita sai yöllä hiiren. Mailiin tuli vastaus: Taisi tulla väärään osoitteeseen. Viesti meni siis väärälle Pertulle ja kyllä meitä nauratti, kun joku tuntematon sai tietää aika paljon vanhan talomme arkielämästä. 

Eilen illalla kun tulimme kotiin, haistoimme heti eteisessä hiirenhajua. Sisään lämpimään pyrkivät hiiret olivat tehneet poikkeuksellisesti invaasion eteisen komeroon ja siellä olikin sopivasti pirrastettavaa: mm. styroksia ja sissimuonaa. Niinhän sitä sanotaan, että kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä ja se kävi nyt toteen.
Shakaali Etoshan suola-aavikolla
Asiassa on kaksi hyvää puolta. Ensinnä kaappi on odottanut siivousta jo pari vuotta ja laihialaisen keräilijän on pitänyt heittää menemään mm. vanhanmalliset pakasterasiat, joihin ei enää tahdo löytyä sopivia kansia. Toiseksi Namibiassa syötiin hyvin ja minulle tuli lisää painoa. Siivoustyöt kuluttavat tunnetusti runsaasti kaloreja. Ei tarvinnut lähteä punttisalille, kun järjestin, lakaisin, imuroin, pesin, tiskasin ja kävin roskiksella useampia kertoja. Ja isännän mukaan hiirenhaju on nyt poissa. Myös yksi hiiri on jo saatu hengiltä. Yllätin itseni kiljumalla, kun näin sen. Vanhassa talossa kun asia on normaali, syystöihin kuuluu hiirenkilleröiden lataaminen ja tyhjentäminen eli ns. hiiren vaihto.

Iloitsin siitä, että oli vettä ja mäntysuopaa millä lotrata. Namibiassa oli toisinaan vesikatkoja, ja odotettiin kuumeisesti sadekautta, että saataisiin pesuvettä ja juomavettä ja maa tuottaisi satoa. Rukoilen Namibiaan vettä.
  

Isäntä puolestaan on vaihtanut talvirenkaita ja kyntänyt viimeisiä lohkoja. Arki tuli siis molemmille heti vastaan ja miksei olisi tullut? Olivathan kotiasiat jonkin verran mielessä myös matkalla. Isossa perheessä on aina jotain mietittävää. Onneksi Jeesuksella on siivet, joilla hän suojelee meitä kaikelta pahalta. Swakopmundin seurakunnassa pyysimme yhdessä varjelusta tutun iltavirren sanoin. Niin saan nytkin tehdä.

Mua siipeis suojaan kätke,
oi Jeesus, Herrani,
suojassas suo mun olla,
jos kuinka kävisi.
Sä kaikeks tule mulle
valollas, neuvoillas,
suo joka päivä elää
mun yksin armostas.

Suo anteeks kaikki synnit,
puhdista verelläs,
luo minuun uusi mieli,
pyhitä Hengelläs.
Ja meidät suuret, pienet
sun sulje suojahas,
yö rauhainen suo meille,
oi Jeesus, laupias.

(Kansansävelmä Skånesta, sanat Lina Sandel 1865)