Vanhojen talojen vartijat

Paukuimme uudenvuoden aattona pakkasen kanssa kilpaa Syötteellä, mutta kiirehdimme Uuden Vuoden päivänä mökiltä huolehtimaan tänä vuonna 140 vuotta täyttävästä talovanhuksestamme sekä "Pikku-Naskalista", jonka hirret nekin ovat varsin vanhaa perua. Nuori perhe asuttaa tuota taloa, mutta on nyt kyläilemässä nuorikon vanhempien luona. Paappa pykäsi talon 50-luvulla perittyään Perälän kylästä sisartensa talon puolikkaan. Niinpä hän sahasi talon poikki ja rakensi hirsistä itselleen ja mommalle syytinkitalon. 

Kotona oli kaikki hyvin. Hakekattila pauhasi ja kaikista kraanoista tuli ihmeeksemme vettä eivätkä viemäritkään olleet jäässä. Tupa oli vähän kolea, joten pääsin lempipuuhaani eli ryhdyin pitämään puuhellassa valkiaa. Yöksi pantiin tietysti pesukone pyörimään pitkälle ohjelmalle.

Eilen aamulla saimme harmiksemme todeta, että Pikku-Naskalin alakerran parin vesipisteen kraanat olivat jäässä. En ollut muistanut sanoa Joukolle, että isä tapasi pakkasella pitää keittiön kraanaa nokkumassa. Jouko ryhtyi nyt pitämään "naapurin puolella" kakluunissa valkiaa ja sulattelemaan putkia sekä nakkeli kivijalkaan lunta. Ei vain meinannut aueta. Sain kuitenkin viimeisteltyä sulatustyön iltauutisten aikaan omalla hiustenkuivaajallani, jonka arvelin paloturvalliseksi puhaltimeksi. Ilo oli suuri, kun vesi alkoi virrata myös lämminvesipuolelta! Jostain syystä lämminvesipuoli on aina krantumpi jäätymään. Laihialaiset eivät tietenkään malta lämmintä vettä juoksuttaa, mutta voi olla muitakin syitä. 

Jälleen laitoimme tiskikoneen ja pesukoneen käyttämään vettä iltayöksi. Kolmen maissa kävin katsomassa että pakkanen on lauhtunut 29 asteeseen ja juoksutin sekä kylmää että kuumaa vettä tuvassa. Oli tarkoitus herätä seitsemältä, mutta nuukahdimme kahdeksaan asti ja herätessä oli päävesijohtokin ehtinyt vetää jäähän, mutta kahvivettä saatiin Pikku-Naskalin köökin kylmältä puolelta. Lämmin puoli oli sielläkin ehtinyt jäätää.

Nyt keskityimme kuitenkin Isoon Naskaliin. Aloin lämmittää 16 asteeseen jäähtynyttä tupaa puuhellan suloisella lämmöllä. Jouko sai pian sulatettua Naskalin karjakeittiössä olevan päälähdön ja lämmin vesi alkoi juosta kylpyhuoneeseen asti. Hän sai myös pesutuvan kraanat auki. Reilun tunnin ahkeroimisen jälkeen ehdimme aamupuurolle, ja jäässä oli enää tuvan kylmä vesi ja uutena saunan vedet - sekä tietysti Pikku-Naskalin keittiön lämmin vesi. Lounaaseen mennessä sain omalla kätevällä niksilläni sulatettua tuvan kylmän veden. Jouko oli jo aamupäivällä ryhtynyt saunanlämmitykseen ja todennut, että saunan putkistossa on jo sulaa, koska yhteen putkeen tuli pieni reikä ja sieltä alkoi sirrata vettä. Tarvittaisiin siis joku juottamaan reikä umpeen. Saunan kraana oli vielä jäässä. 

Yleensä vedet jäätyvät, kun alkaa lauhtua. Odottelemme siis kauhulla sitä päivää. Aamuöinen jäätyminen saattoi johtua siitä, että kirkonkylässä on putkirikko ja veden paineet ovat niin alhaiset. Jo illasta alkaen alkoi välillä tulla hiekkaista vettä. 

Erinomainen tuuletuspäivä on ollut. Raahasin bonnelit, petauspatjan, viisi tyynyämme ja peitteet pakkaseen ja kävin ostamassa Halpa-Hallista mattopiiskan - kaasu-Skodan kun on saanut aika vaivattomasti käyntiin. Piiskauksen jälkeen en enää saanut patjoja sisään yksinäni kohmeisin sormin. Mitä tyynyihin tulee, mainittakoon, että itse käytän neljää tyynyä, joten isännälle saattaa jäädä yksi, ellen sieppaa yöllä väärää tyynyä.  Pyykkiä keksiäkseni päätin myös pistää isännän tyynyn pesuun, joten ensi yönä yritän pärjätä kolmella tyynyllä. 

Lintuja on ruokittu ja tarkkailtu näiden töiden ohella. Jotkut keltasirkut ovat pörhistäneet höyhenensä. Toivon, että se ei olisi sairauden merkki. Untuvatakissa, vilttitossuissa ja lämpimissä vanttuissa tarkenin eilen käydä koiran kanssa katsomassa näkyisikö Perälän koskessa koskikaraa. Mietin miten huonot varusteet meillä tyttösillä oli 70-luvulla, kun pyöräilimme tai kävelimme kouluun tulipalopakkasessa. Oli kyllä pitkät housut, mutta housujen alla oli nailonit, jotka jäätyivät ihoon kiinni. Silloinkin oli aina uudelta vuodelta tosi kylmä viikko. Muistan sen hyvin, koska äiti ja isä lähtivät silloin useinkin lomamatkalle ja minä sain lomittaa. Muistan miten vedet jäätyivät, säilörehu jäätyi, tuli paha utaretulehdus parhaalle lehmälle ja itku lomittajalle. 

Hyvä on kun on lämmintä, vettä ja ruokaa. Olen kovasti miettinyt mitä tekisin eläkkeellä. Turha sellaista on miettiä. Työt tulevat yleensä vastaan pyytämättäkin. Ja kun selviytyy haasteista, siitä saa iloa.