Puun polttoa pidetään nykyään negatiivisena asiana, koska sitä kautta hiili vapautuu taas luontoon. Juu näin käy. Niin käy myös silloin kun puu lahoaa metsässä, joskin prosessi on hitaampi. Mutta talousmetsästä jää aina ainespuuta tukkeina ja sahatavarana sitomaan hiiltä pitkäksi aikaa. Yleensä esitetään että vain 20 % metsän tuotosta, mutta ainakin joissakin laskelmissa silloin neulaset ja lehdetkin lasketaan puun tuottoon ja vaikka ne mullistavat kunttaa ja kariketta, niin sitä ei huomioida. Jotenkin tuntuu että eko-tutkimus on monelta osin tendenssimäistä: Valitaan haluttu lopputulos ja sitten yritetään päästä siihen laskelmilla, jotka huomioivat vain osatotuuksia.
Miksi näin? Syynä ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvuun ei ole hyvä talousmetsän hoito, vaan se, että on vuosikymmeniä poltettu fossiilisia polttoaineita, kuten öljyä, maakaasua ja kivihiiltä. Kivihiileen, öljyyn ja maakaasuun on joskus esihistoriallisena aikana sitoutunut runsaasti hiiltä kasveista ja meren eliöistä. Ne ovat kuumuudessa ja paineessa muuttuneet kiinteiksi, nestemäisiksi tai kaasumaisiksi hiilivedyiksi, ja kun niitä on nyt poltettu, ilman hiilidioksidipitoisuus on noussut ja ilmasto muuttuu kenties monin tavoin epäsuotuisaksi. Seurauksena on jo nyt nähtävissä ilmaston lämpenemistä ja äärevöitymistä.
Ei ole siis mitään syytä syyttää tästä kehityksestä metsänomistajia, jotka hoitavat metsiään. Syypäitä ovat kaikki ne yksityishenkilöt, yrittäjät ja teollisuudenalat, jotka käyttävät fossiilisia polttoaineita. Esimerkiksi Hanasaaren lämpölaitoksessa on haluttu polttaa kivihiiltä, koska näin on saatu kaupunkilaisille edullista lämpöä. Omantuntonsa rauhoittamiseksi kaupunkilaiset sitten haluavat tulla määräilemään toisten metsiin, vaikka heidän ajatuksenjuoksunsa ei edes auta itse ongelmaa.
Ei edes Ukrainan sodan aikana ole pontevasti suositeltu asuinhuoneiden lämpötilojen ja ajonopeuksien pudottamista, vaan päin vastoin: Suomeen on ostettu ja varastoitu entistä enemmän venäläistä öljyä ja näin tuettu Venäjän sotakassaa.
EU-parlamentin ympäristövaliokunta esittää, että puuta ei katsottaisi enää uusiutuvaksi energiaksi, vaikka olen nähnyt puun tilalle kasvavan aina uuden puun. Myös sellunkeittoa pidetään yleisesti epäkristillisenä, vaikka en ole vielä kuullut, että ympäristönsuojelijat olisivat luopuneet esim. vessapaperista ja ryhtyneet vanhaan tapaan käyttämään tikkua. Ja voisiko tikkua käyttää, kun sekin on puuta? Sellusta saadaan paljon myös hyviä tuotteita, jotka korvaavat öljystä valmistettuja ja luonnolle tuhoisia muovituotteita.
Laihian seurakunnan metsäillassa joku esitti, että jos runsaasti metsää omistava seurakuntamme hakkaa metsiään hakkuusuunnitelman mukaan, se putoaa hiilensidonnassa neljänneksi huonoimmalle sijalle. En ole nähnyt pohja-aineistoa, mutta jos se oli joku Kirkkohallituksen laskelma, niinkuin ymmärsin, niin tuollainen taulukko osoittaa, että siellä ei nyt ole ollut ollenkaan asiantuntemusta tässä asiassa. Hakkuusuunnitelmaa noudatettaessa puuston määrä on koko ajan pikku hiljaa kasvanut ja hiilensidonta lisääntynyt. Metsien rakenne on sellainen, että on paljon nuoria ja vartuneita kasvatusmetsiköitä, jotka sitovat tehokkasti hiiltä.
Lähes joka uutisissa kannetaan huolta jonkun eliölajin lopahtamisesta ja luontokadosta. Hiljakkoin murehdittiin tervapääskyjen vähentymistä. Syyksi arveltiin hyönteisten vähentymistä ja parannuskeinoksi hyönteisruiskutusten vähentämistä. Hyvää uutisoinnissa oli se, että näytettiin karjaa, sillä karjatalous ja kaikki kotieläimet lisäävät hyönteisten määrää. No, meidän talon ympärillä olen bongannut tänä keväänä noin 50 lintulajia, ja tervapääsky on niistä yksi. Se lentää pesäänsä talon räystään alla olevasta raosta niin kuin ennenkin. Tervapääskyt kirskuvat joka puolella maaseudulla. Ehkä tervapääskykannan romahtaminen on tapahtunut kaupungeissa, missä se myöskin on ollut hyvin yleinen lintu. Silloin myös syytä kannattaa etsiä kaupungeista. Ehkä siellä rakentaminen on muuttunut niin ettei enää löydy sopivia rakosia pesäpaikoiksi. Ehkä biohajoavien jätteiden käsittely on muuttunut niin, ettei pääskyille löydy enää hyönteisiä ruuaksi. Miksi syy olisi aina maalla?
Monista lapsuudessani harvinaisista linnuista on tullut kulttuurilintuja. Monien eliöiden ravinnonlähde on vaihtunut. Luonto sopeutuu ja muuttuu. Jumala ylläpitää luomaansa maailmaa ja luo jatkuvasti uutta. Tämä olisi hyvä muistaa myös Kirkkohallituksessa, kun tehdään jotain ympäristödiplomin käsikirjaa. Pystymme vaikuttamaan jossain määrin luonnon monimuotoisuuteen, mutta emme pysty kovin paljon määräämään sitä milloin mikin eliölaji maapallolla runsastuu ja vähenee. Jos alamme suosia lahopuuta, suosimme kenties myös hyönteisiä, jotka popsivat kaikki puut ja hiilensidonta loppuu kokonaan.
En vastusta harkittuja ja hyvin perusteltuja toimenpiteitä ja toimenpidekieltoja luonnon hyväksi. On myös tehty virheitä. Ei kantoja kannata repiä metsistä polttopuiksi eikä niin enää tehdäkään. Ne ovat hiilivarastoja. Soiden ojitus kannattaa harvoin ja myös ennallistaminen lisää usein hiilikuormaa.
Kirkon on omaa ympäristöohjelmaa tehdessään syytä miettiä ennen kaikkea seurakuntien päivittäisiä toimintoja. Olen huomannut että leirikeskuksen sähköpatterit voivat olla täysillä kesähelteellä kun huoneiston lämpotila on yli 30 astetta. Krematoriot käyttävät runsaasti energiaa ja vapauttavat hiilidioksidia ja raskasmetalleja. Jätteiden lajittelu ei käytännössä toimi yhtä hyvin kuin kotona. Työntekijät ajelevat joskus monella autolla samaan kohteeseen pelätessään joustamatonta liikkumista tai saadakseen kilometrikorvaukset. Puun käyttöä rakentamisessa tulisi jälleen lisätä, sillä puurakennus on hiilivarasto.
