Erästä historiaryhmää selaillessa tuli vastaan valokuva vuodelta 1930. Katsoin, että siinäpä on hieno olkikattoinen lato ja toimelias kuva, ja avasin sen. Pian huomasin, että kuvassa onkin tuttua väkeä maataloustöissä.
Paappani Eemeli Rinta (virallisemmissa yhteyksissä J.E. Rinta) aloittelee kuvassa ruismaan muokkausta vuonna 1921 ostamallaan rautapyörä-Fordsonilla. Paappa oli edistyksellinen ja myös seppä, joka valmisti työkoneita. Kuvassa kaksi hevosvetoista lapiorullaäestä on liitetty yhteen. Muokkauksen aikaan nuoret ajavat hevosilla heinää latoon. Kuva on minulle kuluneen viikon evankeliumikuva, sillä viime sunnuntaina kuulimme, miten kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Kuvasta tuleekin jotenkin toiveikkaalle ja iloiselle mielelle.
 |
| Kuva v. 1930: M.Hautala. Näet suurempana jos klikkaat. |
Heinänteossa ahkeroivat talon vanhimmat lapset ja kolme muuta nuorta. Kuvan on ottanut valokuvaaja M. Hautala ja valotus on onnistunut niin hienosti, että henkilöt ovat hyvin tunnistettavissa. Isän vanhin sisar Helvi istuu haravakoneen päällä ja edessä on aivan mahdottoman kaunis täysin valkea hevonen. Helvi-tädin muistan hyvin selkeäsanaisena talonemäntänä, joka puhui mahtavaa laihianmurretta. Tosin hän oli sillä tavoin sovinnainen, että kun valoin nuorena isovanhempien haudalle kynttilöitä, joista tuli vähän punavioletteja, hän antoi palautetta, jonka mukaan haudalle ei saa viedä kaikenfärisiä kynttilöitä.
Rinnan toiseksi vanhin lapsi Aino haravoi heinää keskellä kuvaa. Hän lähti talvisotaan muonituslotaksi, sai siellä lentävän keuhkotaudin ja kuoli keväällä 1940 alle 20-vuotiaana. Hän oli hyvä käsityöihminen ja sai palkintoja ja kunniakirjoja Maatalousnäyttelystä. Kerran tammisunnuntain juhlassa joku hänen lottakaverinsa tuli kertomaan, miten ihana ihminen sinun tätisi oli ja miten vieläkin tulee suru kun häntä ajattelee. Minua hävetti, kun eräs sukulainen vastusti aikanaan lottapatsaan pystyttämistä Forssaan poliittisista syistä, vaikka hänen oma isänsäkin oli elänyt rintamalla lottien muonituksen varassa.
Varsin helppo on tunnistaa kuvasta myös Martti-setä, joka seisoo heinäkuorman päällä. Martti ehti palvella jatkosodassa Rukajärvellä. Myöhemmin hän toimi liikennöitsijänä Lahdessa ja lapsettomana piti Kuusysin poikia kuin ominaan tukien jalkapallojoukkuetta ja kuskaten sitä paikkakunnalta toiselle. - Heinähangon varressa ovat myös Viljo Saloranta ja Aino Vesanen. Ladossa olevaa nuorta ei ole tunnistettu.
Isäni Juhani oli kuvanottohetkellä kaksivuotias ja Inkeri-täti oli neljän vanha. Sisaruksista kuopus Marketta-täti on elossa ja asuu Hämeenlinnassa. Hän on maisteri ja toiminut opettajana.
Olen ylpeä suvustani ja taustastani. Jo kauan sitten on kylvetty uskon, päättäväisyyden, rehellisyyden ja rohkeuden siemeniä jotka nytkin kasvavat satoa.
Kun olemme rehellisiä, saamme ajaa valkoisella hevosella. Muistan, kun olin ehdokkaana kotipaikkakunnan kirkkoherranvaalissa ja taas alkoivat erään omankin kyläläisen levittämät valheet ja syytökset kiertää. Esimieheni Krister toivotti onnea ja sanoi shakkitermein, että sinä kuitenkin pelaat valkoisilla ja se on hyvä.
Kun istuin isän kuolinkamppailua seuraamassa poukahti tuo kylänmies sairasvuoteelle. Kysyin että tulitko pyytämään isältä anteeksi - se on nyt myöhäistä. Hän oli aivan hämmennyksissään että mitä hänen pitäisi anteeksi pyytää - uskoi omiin juoruihinsa niin lujasti. Sääliksi käy niitä, jotka uskovat kaiken pahan eivätkä elämän kilvoituksissa valkoisista hevosista mitään tiedä.
