tiistai 21. huhtikuuta 2026

Keuliminen

Luulisi, että kun tulee vanhaksi, ei enää keulisi. Olisi sellaista tyylikästä rauhallista menoa. Mutta kyllä mulla joskus keulii ainakin puheissa. Isännällä onkin paita, jossa lukee muistutus: Körtin mopo ei keuli.
1900-luvun alun studiokuva
suvun arkistosta

Pyhänä kun ajeltiin polkupyörillä kirkosta, edessä keuli kolme rippikoululaista. Sanoin tietysti, että tua keuliminen mun pitääs viälä opetella. Huomasin, että pojat kuulivat, koska yksi vaivihkaa hymyili. Kerroin sitten, että ilaman käsiä oon ajanu, mutten oo koskaan viälä keulinu ja kysyin onko se vaikiaa. Ei kuulemma kovin. Kysyin kaatuuko siinä monta kertaa kun opetteloo. Sain ystävällisen vastauksen, että kyllä siinä pari kertaa voi kaatua. Siihen täytyi rehellisesti todeta, että sekin voi kyllä olla näin vanhalle liikaa. Pojat ajoivat oma-aloitteisesti jonoon pyörätien sivuun, jotta vanhukset pääsivät sivuuttamaan. Paapan kanssa vielä pohdittiin että kyllähän me varmaan tosi vanhoja oommakin rippikouluikäästen miälestä.

Nykynuoret ovat mukavia. Jos heille puhuu, he vastaavat ystävällisesti ja ymmärtävät oikein hyvin huumoria. Itse olin nuorena unkkoonen ja ujo. Äsken kun olin tapani mukaan tuplapotkurollaattorilla ulkoiluttamassa koiraa, tutustuin erääseen kylän nuoreen mieheen, jolla oli polkupyörän akun kanssa vähän ongelmia. Muutama sana vaihdettiin. 

Olispa ollu kukkapenkistä löytyny monitoimityökalu taskus, niin olsin voinu jeesata. Esittelimmä ittemmä ja poika totes jotta mun mumma varmhan tuntoo sun. Epäilemättä. Sanoin, että olis kiva kun meirän kylälääsillä olis jotakin yhtööstä jotta oppis tuntemhan teitä nuoria, kun Suarttilas on nynniin mukavasti koululaasia. Kun poika ajoi ohi, hän huikkasi, että nyt taas toimii. Jäin oikein iloiselle mielelle. Samoin kuin siitä että eräs poika nosti ohi ajaisnansa lauantaina peukkua kun noukiin ojasta roskia.

Useammin saisi nuoria kiittää. Tietysti he tekevät virheitä niin kuin me vanhemmatkin. Mutta niistähän voi ottaa opikseen ja jatkaa ajoa. 

lauantai 18. huhtikuuta 2026

Roskien kaivelua

Koen omaksi tehtäväkseni roskien ja riskujen kaivelun, mutta en niinkään niiden levittelyä. Paitsi sitten kun ne on käsitelty joko kompostoimalla tai murskaamalla. Näin keväisin kerään ensin riskuja nurmikoilta ja koivukujalta ja silppuan niitä oksaleikkurilla. Otan mukaan myös kukkapenkkien kuivat varret. Ja sitten onkin jo kiire: roskien keruuta maantien syrjästä, nokkosten ja rönsyleinikkien kaivelua, kompostin kärräämistä kukkapenkkiin, istutuksia, kylvöjä, oksasilpun levittämistä katteeksi... Samalla kuuntelen lintuja ja tunnistan ensimmäisiä kasveja. Kivaa tämä on, kun eläkeläinen ehtii paremmin kevään mukaan. 


Valitettavasti vain kunnan asioihin perehtyminen vie aikaa enemmän kuin toivoisin. Niistä asioista myös lehdet tonkivat roskia. 
Erityisesti Ilkka-Pohjalainen on ottanut tehtäväkseen etsiä kunnista negatiivista uutisoitavaa ja argumentit eivät suinkaan ole aina oikeita. Olisi parempi, jos joskus kirjoitettaisiin siitä, miten haastavaan asemaan valtiovalta on ratkaisuillaan saattanut ja saattaa erityisesti maaseutukunnat. Tuntuisi turhalta ryhtyä lehtien palstoilla oikaisemaan virheitä ja väittelemään asioista, jotka pitää hoitaa teoilla eikä puheilla. 

En seuraa tekstaten-palstaa, mutta sattuipa silmään, että joku oli laittanut sinne sen mitä minäkin yhdestä asiasta ajattelen. En kuitenkaan ilahtunut, koska en arvosta niitä, jotka esittävät mielipiteitään nimettöminä. Olen saanut joskus maistaa raukkojen roskapuheita. Olen valmis käsittelemään asioita ja ilmaisemaan ajatukseni kasvokkain silloin, kun niitä tarvitaan oikean tien löytymiseksi.

Roskia oli ainakin oman kylän kohdalla tien poskessa vähemmän kuin aikaisempina vuosina, ja osa niistä oli ilmeisesti myrskytuulen heittämiä, sillä styroksia tuntui olevan joka ojassa. Noukimme myös Leppinevanluomasta eli arkikielellä Suorttilanluomasta isännän kanssa ison kasan styroksilevyjä. Jos joku kaipaa, saa tulla hakemaan. Mutta noita kottikärryjä en anna, jotka tulivat lähes kaksikymmentä vuotta sitten virran mukana. Niille on paljon käyttöä yhteiseksikin hyväksi. 

Tehdään yhdessä Laihiasta entistä siistimpi ja viihtyisämpi asuinkunta.