Kasvatti-isä

Tänään juttelimme Kansanlähetyksen piirijohtaja Kai Niemelän kanssa saarnassa Joosefista, joka on tämän päivän evankeliumin keskeinen henkilö. Joosef lienee ollut nöyrä ja vaatimaton mies, kovin paljon hänestä emme edes tiedä. Hän sai kuulla, että Maria on yllättäen tullut raskaaksi jo kihlausaikana. Eikä lapsi ollut Joosefin! Kuitenkin hän ajatteli Marian parasta, eikä aikonut tehdä erosta suurta numeroa. Sitten enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi, että älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Ja Joosef taipui Jumalan suunnitelmiin. Syntyi senaikainen uusperhekuvio, kuitenkin niin että Jeesusta pidettiin Joosefin poikana.

Joosefista kerrottiin, että hän kunnioitti lakia. Jeesus oppi kasvatti-isältään pyhien tekstien lukemista ja noudattamista. Niinpä hänellä oli tapana mennä synagogaan ja siellä hän saattoi avata jonkun vanhan kirjakäärön ja ryhtyä lukemaan. Jo lapsena, 12-vuotiaana, hän tunsi Vanhan testamentin kirjoitukset niin hyvin, että jäi Jerusalemin temppeliin keskustelemaan oppineiden kanssa. Silloin hän eksyi vanhemmiltaan, jotka olivat jo lähteneet kotimatkalle. Vanhemmat huolestuivat ja etsivät Jeesusta. Löydettyään hänet Joosef varmaan vähän häkeltyi kun Jeesus sanoi, että mitä te minua etsitte, ettekö tiedä että minun tulee olla isäni luona. Nasaretiin palattuaan Jeesus oli kuitenkin kuuliainen maallisille vanhemmilleen.

Joosefkin oli kuuliainen, kun enkelit toivat sanaa Jumalalta. Ensin hän ei pelännyt ottaa Mariaa vaimokseen, vaikkei lapsi ollut hänen. Myöhemmin hän uskoi enkelin unessa tuomaa varoitusta ja vei äidin ja lapsen turvaan, pakolaiseksi Egyptiin, sillä julma hallitsija Herodes uhkasi lapsen henkeä.

 - Eikö hän ole sen rakennusmiehen poika, kyseltiin Jeesuksesta, kun hän julkisen toimintansa aloitettuaan tuli kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Eivätkö Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas ole hänen veljiään ja hänen sisarensakin asuvat täällä meidän keskuudessamme? -  Rakentajaksi Jeesusta itseäänkin nimitettiin, joten hän oli varmaan ollut veljiensä kanssa isän opastamana rakennustyömailla. Siihen aikaan Nasaretin lähellä rakennettiin roomalaisten hallintokaupunkia Sepforista. Rakentajat tarvitsivat sekä puusepän että muurarin taitoja. 

Jeesuksen veljistä ainakin Jaakob oli Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen merkittävässä asemassa Jerusalemin kristittyjen seurakunnassa. Paavali kertoo tavanneensa hänet kun kävi Jerusalemissa. Apostolien teoissa kerrotaan, miten opetuslapset Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen pitivät yhtä ja rukoilivat yhdessä Jeesuksen äidin ja veljien kanssa. Vanhat kirkkojen tunnustukset puhuvat Marian ikuisesta neitsyydestä, jolloin Jeesuksen sisarukset olisivat joko Joosefin aikaisemmasta avioliitosta, tai jotain vähän kaukaisempia sukulaisia, serkkuja. Marian ikuinen neitsyys ei kuitenkaan uskon kannalta tunnu kovinkaan välttämättömältä dogmilta, ja Matteuskin antaa ymmärtää, että Joosef pidättäytyi avioelämästä vain esikoispojan syntymään saakka.

Enkelit ohjasivat vahvasti Joosefin elämää. Ohjaavatko enkelit vielä tänäänkin? Lähi-Idästä kantautuu viestejä, että enkelit ovat osoittaneet tietä uskoon, Jeesuksen luokse. Myös me supisuomalaiset kristityt voimme joskus, ehkä vain kerran elämässä, kokea jonkun yliluonnollisen kokemuksen. Vielä useammin saamme tuntea saavamme varmuuden suunnasta, kun rukoilemme ja luemme Raamattua, kyselemme elämäämme Jumalan johdatusta. Ilmestyksistä ei pidä tehdä vallankäytön välinettä, mutta joskus, jos joku asia on jo ollut omassakin mielessämme, toisen antama rohkaisu voi auttaa tekemään oikean valinnan.

Enkeli kertoi Joosefille, että Jeesuksen nimi on Immanuel - meidän kanssamme Jumala. Se merkitsee että Jumalan hyvyys ja armo puhuttelevat meitä hänen elämänsä ja ristinkuolemansa kautta. Ei tarvitse pelätä, apu on lähellä. Myös sinun elämälläsi on tarkoitus. Sinä olet Jumalan ilo, hän riemuitsee sinusta!

Rokotetaistelu ja muut sodat

Kuuntelin viime yönä loppuun Joel Elstelän romaanin Sirkusleijonan mieli, joka oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana. Jäin jotenkin koukkuun, vaikka kirja kertoo Natsi-Saksan ajasta, mikä käy aina sydämen päälle. Raskaita asioita ei jaksaisi ajatella, mutta ei niitä silti kannata kokonaan torjua. Muutamia vuosia sitten aloin boikotoida erästä kauppaa, jonka johtaja väitti, että ei ollut mitään holokaustia. On vastuutonta vääristellä tunnettua historiaa. Sen sijaan siitä tulisi ottaa oppia. Samainen kauppias kielsi henkilökuntaansa ottamasta koronarokotetta. Sekin on mielestäni vastuutonta ja sitä on vaikea käsittää.

Olen yrittänyt ymmärtää. Huomasin, että joku kritisoi koronarokotteita siitä, että  ne on valmistettu uudella tavalla geeniteknologiaa hyväksi käyttäen. En minäkään ole ollut geeniteknologian ystävä, mikäli teknologiaa käytetään kasvien ja eläinten perimän muunteluun - olen nimittäin ajatellut että mahdollinen perimän liiallinen kapeneminen voi tuoda uusia ongelmia. Ehkä geenimanipuloitu lajike risteytyy muiden lajikkeiden kanssa ja joku perimässä oleva peittävä tekijä osoittautuu ongelmalliseksi. En ole tässä mikään asiantuntija, mutta olen miettinyt onko järkeä puuttua liiaksi luonnon säätelyyn. Mutta jos geeniteknologiaa käytetään hallitusti lääkkeiden ja rokotteiden valmistuksessa, en näe itse menetelmässä ongelmaa. Rokotteethan eivät näytä lisääntyvän hallitsemattomasti, vaan niitä täytyy tuottaa. Ja uusi teknologia mahdollistaa sen, että rokote on puhdas, eli siinä on hyvin vähän aineita toisin kuin aikaisemmissa rokotteissa, jotka ovat perustuneet viruksen kasvattamiseen kasvualustalla, heikentämiseen sekä puhdistamiseen.

Jotkut epäilevät, että rokote on vaarallinen, koska se on tullut markkinoille niin nopeasti. Tämä tietysti johtuu edellä mainitusta uudesta teknologiasta, mikä on jouduttanut rokotteen kehittämistä ja valmistusta.

Jotkut vetoavat siihen, että rokotteella on sivu- ja haittavaikutuksia. Näitä on kaikilla rokotteilla ja lähes kaikilla lääkkeillä. Mielestäni on kumma, että ihmiset ovat viitsineet tehdä FIMEA:lle haittavaikutusilmoituksia joistakin normaaleista ja pienistä haitoista, kuten siitä, että käsi on kipeytynyt joksikin aikaa tai on tullut vähän lämpöä. Tai ehkä on sittenkin hyvä, että tiedetään sekin. Itse en ole tullut tehneeksi hattailmoitusta siitä, että kesäinen jänisruttoantibiootti on aiheuttanut jo kuukausia kestävää verenvuotoa, ripulia yms hankalaa vaivaa. Olin vain tyytyväinen, kun en kuollut lääkeohjeessa mainittuihin mahdollisesti jopa kuolemaan johtaviin sivuvaikutuksiin, kuten luuytimen vaurioitumiseen, vakavaan ihottumaan, itsemurhaan johtavaan psykoosiin tai maksavaurioon. Ao. antibioottia tuskin on käytetty niin laajasti kuin koronarokotteita, joten sitä voitaisiin hyvinkin nimittää kokeelliseksi lääkkeeksi, joksi olen kuullut näitä miljardien annosten (1mrd = 1000 miljoonaa) rokotteitakin jonkun nimittävän. 

Sellaiset, jotka eivät halua käyttää rokotteita tai lääkkeitä tai ottaa elimistöönsä mitään muitakaan vieraita aineita, kuolevat hyvin nopeasti, ihan muutamassa viikossa. Todennäköisin kuolinsyy on silloin nälkäkuolema (mikäli uskaltaa kuitenkin nauttia vettä), mutta joku voi tuona aikana ehtiä saada myös jonkun nopeasti tappavan infektion tai kuolla jossain onnettomuudessa. 

Eräs tuntemani pappi vastusti rokotteita ja koronapassia vedoten yksilön vapauteen. Silloin, kun Suomi joutui sotaan, ei tuollaista yksilön vapautta voitu kansalaisille antaa, vaan toiset lähtivät henkensä uhalla rintamalle ja toiset nääntyivät kotirintamalla. Hyvä niin, vihollinen saatiin torjuttua! Yksilön vapaus on todella itsekäs näkökanta silloin, kun tarvitaan yhteinen panostus, että tilanne saadaan hallintaan. 

Jotkut ovat perustelleet rokotteista kieltäytymistä sillä, että rokotus ei estä etteikö voisi saada tartunnan ja tartuttaa tautia eteenpäin. Juu ei, mutta saa todennäköisesti lievemmän taudin eikä roiski ympärilleen yhtä suurta määrää elinvoimaisia viruksia. Jotkut ihmettelevät, että eihän tässä maskia ja rokotteita tarvita, kun olen terve ihminen ja liikun vain terveenä. He unohtavat, että koronan on todettu olevan tartuttava jo pari päivää ennen oireiden ilmestymistä.

Kinkkinen vihollinen, jota vastaan käytiin ensin yksimielisenä kuin talvisotaan. Sitten tuli mukaan venäläinen disinformaatio, lähdekritiikin puute, salaliittoteoriat ja kuvitelma siitä että minä tiedän nämä asiat paremmin kuin infektiolääkäri. Työtoverini, joka on lukenut historiaa, muistutti, että jo jatkosodan aikana moraali höltyi, musta pörssi alkoi kukoistaa ja taistelutahtokin hiipui. Tiltun radioääni kävi propagandasotaa Neuvostoliiton ja Terijoen hallituksen lukuun. Näin se vain menee.

Huolestuttavinta on se, että kun sisarteni kuoliniltana 8.12.1987 ehdin iloita siitä, että maailma on menossa rauhan suuntaan, nyt on jo kymmenisen vuotta näyttänyt että kehitys on kohti päinvastaista. Kaiken lisäksi ihmiset näyttävät villiintyvän, kun joku puhuu väkevästi, vaikka hän ei tietäisi mistään mitään ja vaikka hänen tavoitteenaan olisi vain kylvää vihaa ja kaaosta.