Tuomiosunnuntaina samoin kuin lopullisella tilinteon hetkellä tuomio kuuluu yksin Kristukselle. Hänelle Jumalan tahdon noudattaminen merkitsi toisen taakkojen kantamista: syntisen, sairaan, sinun ja minun. Synti on sitä, ettei ihminen tunnista Kristuksessa pelastajaa. Synti on myös sitä, ettei välitä lähimmäisestä, ei auta, ei asetu toisen asemaan eikä jaa siitä mitä on saanut (Matt. 25:31-46).
Raamattu on vaikeatajuinen kirja, ja siksi on hyvä, että sen ymmärtämiseen on annettu meille avaimia, kuten uskontunnustukset, katekismus ja tunnustuskirjat. Lutherin mukaan lain tärkeä tehtävä on osoittaa, ettei meistä ole itseämme auttamaan. Jokainen on viallinen jossakin kohden. Rakkautemme on puutteellista, vaelluksemme on puutteellista. Tarvitsemme vapauttajaa.
Jeesus asettuukin rinnallemme, ottaa taakkamme ja lahjoittaa meille itsensä. Hän on täyttänyt lain puolestamme ja sovittanut syntimme. Jumala antaa meille kaiken mitä hän meiltä vaatii, uskon ja pyhyyden. Saamme olla onnelliset ja vapaat, olemme Jumalalle rakkaita kuolemaan asti.
Jeesus on meille myös esimerkki siitä, miten ihmisen tulee maailmassa elää ja toimia, että elämä olisi hyvä, niin oma elämä kuin muiden. Aina ei ole niin helppo nähdä mikä on oikein missäkin tilanteessa, enkä aina edes halua tehdä oikein, vaan etsin omaa parastani. Kristityn tavoitteena on kuitenkin oppia ja ottaa mallia siitä, miten Jeesus kohtasi lähimmäisen. Hänen mukaansa koko laki kiteytyy sanaan rakkaus (Matt. 22::37-40). Jos osaan asettua toisen asemaan (Matt. 7:12), ehkä voin joskus kantaa hänen taakkojaan niin kuin Kristus on kantanut minun taakkaani. Se on valtava kutsumus, kun kutsutaan välittämään Jumalan hyvyyttä ja rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti