 |
| Suomen Lähetysseuran lähetyslipas Olukondan kirkko |
 |
| Ehtoollinen Olukondassa |
 |
| Olukondan kirkon alttariseinä |
 |
| Olukondan kirkko edestä |
Rovasti Maaria Perälä haluaisi löytää marjaisat maat, rehevää ruohoa ja virvoittavia vesiä. Hän kaipaa ystävyyttä, yhteisöllisyyttä ja yhteistä innostusta. Kun kulkee silmät avoimina, voi löytää karuiltakin kankailta muutakin kuin kangastuksia. Ja joskus nälässä on enemmän jaettavaa kuin leivässä.
torstai 24. marraskuuta 2016
Kirkon kunnostus
Kirjoitin taannoin, että voi kun saisin jostain vanhan lähetyslippaan, joka on tehty Olukondan kirkon mallin mukaan. Ei kulunut montaakaan päivää, kun eräs lähetysystävä soitti, että hänellä on ja saat sen. Hienoa, nyt minulla on samanlainen lipas kuin kummitädillä oli! Muistelen, että joskus olisi myös lapsuuteni Totto-lehdessä ollut askartelu samalla mallilla. Tein kirkkolippaaseen ristin kadonneen tilalle. Lippaaseen kertyvät rahat lahjoitan Suomen Lähetysseuran työlle - myös ne vanhat kolikot, joita lippaasta löytyi. Pienistä puroista kasvavat hyvän sanoman virrat, joilla autetaan kuivuudessa ja kaipauksessa.
Olukondan kirkon alttariseinä oli halkeillut ja heinäkatosta paistoi päivä läpi. Olen kovasti miettinyt, voisinko tehdä tai kuka voisi tehdä jotain asian hyväksi. Kirkko on tällä hetkellä lähinnä suomalaisten merkittävästä työstä kertova museo Namibiassa. Kohtasimme Olukondassa mm. ruotsalaisen turistiryhmän. Kirkko on jäänyt asutuksen sivuun eikä palvele jumalanpalveluspaikkana, mutta jonkin verran siellä pidetään häitä. Lähetysrahoilla sitä ei kannata kunnostaa, ja myös Namibian evankelisluterilaisen kirkon kannattaa panostaa ennen kaikkea tämän päivän seurakuntatyöhön, jossa on paljon tarpeita erityisesti diakonian saralla. Kirkko ylläpitää kulttuuria monella tavalla, mutta museotoiminta ei ole työn prioriteeteissa. Martti Rautasen 1800-luvulla rakennuttama kirkko on tietynlainen suomalaisen lähestyhistorian monumentti maailmalla, ja sellaisena kyllä säilyttämisen arvoinen.
Olen luonteeltani säilyttäjä, ja suren, jos joku sadekausi murtaa vanhan kirkon. Jos kirkon kunnostuksesta saataisiin suunnitelma ja talousarvio, voisi ehkä hakea rahoitusta Kulttuurirahastolta. Viimeinen remontti tehtiin Ulkoministeriön varoin, mutta nykyään Ulkoministeriö ei kuulemma enää rahoita tällaisia hankkeita. Kyseessä lienee alle 40 000 euron rahan tarve, mutta työ vaatii suunnitelmallisuutta ja verkosto-osaamista. Onko kellään ajatuksia tällaisesta asiasta? Löytyykö Kirvesinnostusta tai sydämen paloa hankkeeseen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti