Usein metsätaloutta ja maataloutta moititaan eri hyönteis- ja lintulajien vähenemisestä, mutta asiaa kannattaa katsoa myös toiselta kannalta. Isäntä huomautti, että erittäin uhanalainen lintulaji asuu, pesii ja runsastuu vuosi toisensa jälkeen hänen rankaläjissään. 142 vuotta vanha ja jokseenkin suuri talomme kun lämpiää puuhakkeella, niin puita kaadetaan ja kasataan kesäksi kuivamaan markille. Monet muutkin lajit suosivat maatilaympäristöä. Siellä missä vielä on karjatiloja, on myös räystäspääskyjä.
 |
| Varpusia tänään Naskalissa |
Lapsuudessani varpunen eli tiukkuunen oli erittäin yleinen, niitä tiukutti joka puskassa. Nykyään varpunen on rauhoitettu ja luokiteltu maassamme erittäin uhanalaiseksi linnuksi. Luokittelussa onkin jotain perää, sillä varpusia on meidänkin pihapiirissä ollut jo toistakymmentä vuotta paljon vähemmän kuin ennen, ja pikkuvarpusia taas enemmän. Silloin kun meillä oli karjaa, varpusia oli niin paljon, että pelkäsimme niiden levittävän salmonellaa pihattoon.
Yksi suru meillä tänä kesänä oli. Odotin hartaasti tervapääskyjä. Taisi olla ensimmäinen kerta elämäni aikana, kun ne eivät lennelleet talon päädyn räystään alla olevasta raosta pesäänsä. Viime vuonna pesintä onnistui erinomaisesti ja yläilmoissa liiteli loppukesästä pari- kolmekymmentä tervapääskyä. Tänäkin vuonna sentään loppukesästä tervapääskyt kirskuivat meidänkin pihapiirissä, mutta ilmeisesti pesivät muualla. En kuitenkaan ota tästä lajin surullisesta vähenemisestä mitään syytä maa- tai metsätalouden kontolle, vaan ajattelen, että tervapääskyillemme oli tapahtunut jotain ikävää muuttomatkalla. Sodat, luonnonmullistukset, ilmaston lämpeneminen ynnä muut muutokset vaikuttavat varmasti lajien käyttäytymiseen ja selviytymiseen.
Äänimaailma on ollut jotenkin hiljainen tänä kesänä. Toki kuulokin on huonontunut. Yleisimmät luontoäänet ovat tainneet olla räkättirastas, naakka, pikkuvarpunen ja haarapääsky. Niin ja loiskimalaiset, jotka alkoivat pöristä seinän sisällä ja tunkea myös kamariin. Siinä sai oikein liikuntaa, kun niitä ahkeraan kiikutti ulos muutaman viikon ajan.
En vähättele sitä, että puhutaan lajien harvinaistumisesta. Sitäkin tapahtuu. Syyt sille ovat kuitenkin moninaisia ja esitetyt selitykset usein mielikuvituksettomia. Yksi merkittävä tekijä, joka usein unohdetaan tai jätetään muuten vain mainitsematta, on karjatalouden väheneminen. Metsänhoitomenetelmissä taas muutoksia on tapahtunut yllättävän vähän viimeisten vuosikymmenten aikana, vaikka hakkuut lähes aina mainitaan, kun jonkun lajin vähenemisestä puhutaan.
