Vahva on herkkä

Vahvanoloiset ihmiset saavat varmaan liian vähän kiitosta ja kannustusta. Jos joku on oikein itsevarman oloinen, en huomaa antaa myönteistä palautetta, mutta saatanpa löytää jotain moitittavaa. Monet itsevarmalta vaikuttavat ovat kuitenkin herkkiä ja haavoittuvia. Kokokaan ei ratkaise. Olen kohdannut monta herkkää isoa miestä.

Iso ja arka sarvikuono

Etoshan kansallispuistossa saimme katsoa valaistulla vesipaikalla mahtavaa öistä näytelmää. Paikalle tuli emoleijonan ja kolmen pennun lisäksi kolme sarvikuonoa. Ensimmäinen sarvikuono näytti leijonille kuka on kuka, joi ja palasi metsään. Sitten tuli kaksi uutta sarvikuonoa. Pienempi sarvikuono käveli uhkaavasti isompaa kohti, jolloin iso perääntyi ja kuopi takajaloillaan niin että suuret kivenmoukurat sinkoilivat. Lopulta pienempi päätti mennä juomaan, ja isompikin uskaltautui lopulta vastarannalle.

Olen itsekin luultavasti aika varman ja vahvan oloinen, ja kuitenkin herkkä. On tärkeä oppia näkemään oma arvonsa niin, ettei ole riippuvainen ihmisten kiitoksista ja yhtä tärkeä on oppia ottamaan kiitos vastaan iloiten. Paksunahkaisuus voi olla joskus hyväksi, mutta myös herkkyys auttaa monessa asiassa. On ilo saada olla sellainen, jollaiseksi Luoja juuri minut loi.

Vanha ja viisas norsu