Hengenantajat

Kuinkahan monta kertaa joku on antanut minulle elämän? Viime kädessähän tietysti uskon, että elämä tulee Luojalta, joka on sallinut tai tahtonut minun tällaisena syntyvän tänne pohjoiseen maahan. Mutta kyllä siinä on takana myös monta ihmistä ja historian tapahtumaa, että meistä itse kukin on olemassa. 

Viime päivinä olen saanut olla jakamassa sitä historiantietoa, mitä perin isäni talosta. Sieltä löytyi paapan ja muutaman muunkin laihialaisen muistelmat vuoden 1918 sodasta, sanottakoon sitä nyt tässä yhtä aikaa sekä sisällissodaksi että vapaussodaksi. Löytyi mm. lehtileikkeitä kirjailija Jaakko Nikkisen muistelmasarjasta, joka julkaistiin Ilkka-lehdessä jo vuonna 1921. Etsin jo marraskuussa puuttuvat osat Seinäjoen kirjastossa olevista mikrofilmatuista Ilkka-lehdistä, ja olen nyt julkaissut Nikkisen kirjoituksen "Laihian äijäkomppanian mukana v. 1918" täällä. Teksti on julkaisuvapaa, koska tekijän kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta. Se on myös ilokseni parissa päivässä saanut jo pitkälti toistatuhatta lukijaa.

Eilen julkaisin myös paapan kokoamat muistelmat, jotka täydentävät Nikkisen tekstiä. Kiihkotonta kuvausta sekin. Laihian miehet lähtivät esivallan käskystä suorittamaan velvollisuuttaan, tarkoituksena säilyttää Suomen itsenäisyys, ja siinä onnistuttiin. - Olisinko minä tässä, jos historia olisi mennyt toisin?

Paappa olisi voinut kaatua Hauholla, ellei komppanianpäällikkö Lennart Segerstråle olisi pyytänyt majuri-apeltaan lupaa ottaa 20 vapaaehtoista ja lähteä auttamaan Laihian miehiä, jotka olivat jäämässä saartorenkaan sisään. Segerstråle haavoittui tuossa taistelussa. Paappa ihmetteli kymmenien vuosien päästä, kun pelastuneista riippumattomista syistä Laihian kirkkoon tuli Segerstrålen alttaritaulu, Jeesus herättämässä Lasaruksen haudastaan", että eikö ole meille sodassa pelastuneille tässä aihe ajatella ijäisyyteen pelastumistamme? - Isääni ja minua ei olisi syntynyt, jos paappa olisi tuolloin kaatunut. Saan kiittää elämästäni Segerstrålea? Niin ja iankaikkisesta elämästä häntä joka tahtoo jokaisen pelastaa.

Ostin viime viikolla muistoksi itselleni Segerstrålen Lokin. Tunnen olevani rohkea ja vapaa Lokki. Ei ihme, että olen aina rakastanut Segerstrålen taidetta, ehkä se on kätketty geeneihini. 

Lennart Segerstråle: Lokki

Eräs serkuistani sai estettyä, ettei Forssan torille tullut Lotta-patsasta. Se ei kuulemma sovi työläiskaupungin imagoon. Voihan ollakin, että parempikin paikka patsaalle löytyy. Mutta mIetin, mahtoiko serkkuflikka tulla ajatelleeksi, että hänen isänsä tuskin olisi palannut sodasta, elleivät lotat olisi olleet huoltojoukoissa, ne jotka palvelivat rintamalla ja ne jotka viljelivät maata, leipoivat leipää ja kutoivat sukkia kotipuolessa. - Ehkä tuo rehtori ei olisi syntynyt maailmaan ilman lottia. Patsaan arvoinen asia, että hän kuitenkin syntyi ja on saanut omilla lahjoillaan vaikuttaa itsenäisessä Suomessa! 

En minäkään osaa aina oikeaan suuntaan kumartaa, kiittää niitä, jotka ovat taistelleet koulutuksen, tasa-arvon, työntekijöiden oikeuksien ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Tässä maassa on tarvittu sekä vasemmistoa, oikeistoa että keskustaa, että minä saan olla se mikä olen.  

Ja kuinka moni meistä saa kiittää elämästään jotakuta, joka on rohkaissut masennuksessa, vetänyt avannosta, käskenyt mennä lääkäriin, antanut hyvää hoitoa, kehittänyt lääkkeen, opettanut miten elämässä selvitään? Ja ehkä aivan tietämättämme joku on tehnyt jotakin, joka on viivyttänyt sopivasti lähtöä, estänyt onnettomuuden. Huomaatko, tiesi on usein hiekoitettu?

Kaiken tämän lisäksi olemme rukousten lapsia. Monien puolesta ovat esivanhemmat, vanhemmat ja kummit rukoilleet ja rukoilevat. Ja jos ei kukaan muu enää rukoile, niin Jeesus rukoilee.

Kiitos elämästä!