Luopumista ja juhlaa

Tänään kättelimme Naskalin uutta isäntää. Tämän sukupolven osuus tuli valmiiksi 29 vuoden yrittäjyydellä. Vastuu siirtyy nyt seuraavalle. Kyseessä on vuodesta 1675 alkaen 12. sukupolvi suoraan alenevassa polvessa. On yhtä aikaa haikea ja kiitollinen mieli. Samalla saa katsella taaksepäin ja eteenpäin.

Eero Nelimarkan Saimi

Talon historiaan sisältyy kato- ja nälkävuosia, surua ja sotaa, mutta myös uuden rakentamista ja toivoa. On selvitty isostavihasta, pikkuvihasta, nälkävuosista, sortovuosista, sisällissodasta, talvisodasta, jatkosodasta, kulkutaudeista ja monista henkilökohtaisista tragedioista. Miksei siis elettäisi vastaisuudessakin toivoen ja rakentaen? 

Omiinkin emännyyden vuosiin sisältyy monia raskaita päiviä. Silloin, kun piti joka aamu jaksaa nousta aamulypsylle, ja viivan alle ei jäänyt paljoa, oli erityisen raskasta ottaa vastaan maataloustuottajien arvostelua. Moni lehtiartikkeli nosti kyyneleen silmään. Kerran vein myllylle oman tilan vehnää. Olin raskaana, mutta en kehdannut pyytää velttoa mylläriä auttamaan jyväsäkkejä autosta. Mylläri nenä punaisena vielä haukkui kaupanpäälliseksi viljelijät. Muistan sanatkin, kun hän pauhasi: Viljelijä saa joka pennistä rahan!  Tuollaiselta en mitään pyydä, ajattelin, ja heittelin jauhosäkit ilman apua takaisin kyytiin. Vatsassa vihlaisi, mutta keskenmenoa ei tullut.  

Myös Euroopan Unioniin liittyminen oli varsinkin henkisesti raskas prosessi, kun piti opetella paperinpyörittäjäksi ja ymmärtää, että tuotteesta maksetaan vähemmän kuin sen tuotantokustannukset, joten erilaisilla korvauksilla ja tuilla paitsi eletään, myös katetaan tappiot. Toisaalta viljelijäin julkinen mollaus väheni ja ilmapiiri siinä suhteessa keveni. 

Monessa työssä pahin on omalla laillaan parastakin. Niinpä muistelen tietynlaisella kaiholla niitä öitä, jolloin valvoin poikivaa lehmää tai kävin katsomassa sairastunutta. Mieli oli joskus matalalla ja askel laahusti. Mutta työ myös palkitsi. Hoitajan ja hankalankinluonteisen eläimen, kuten Värttinän, välille syntyi suhde, jota on vaikea kuvailla liikuttumatta. On myös hauskoja muistoja. Kerran seuroihin tuli odotettua vähemmän väkeä, ja kahvia jäi peräti 10 litraa. Ylilihava ja jo aika iäkäskin Tuuteri poiki iltayöstä ja päätin kokeilla, sattuisiko kahvi maistumaan. Ennen kuin huomasinkaan, sanko oli tyhjä ja sumpitkin tarkkaan nuoleskeltu. Lehmälle ei tullut komplikaatioita sen paremmin poikimisesta kuin kahvistakaan, päinvastoin, se piristyi silmissä.

Viime viikkoina olemme puolison kanssa muistelleet, miten hyvin yhteistoimintamme sujui  erilaisissa töissä. Erityisesti heinä- ja olkipaalien keruu sujui iloisissa merkeissä, kun olimme kahden, minä kärryissä kokoamassa korkeaa kuormaa ja isäntä nostelemassa paaleja hangolla. Viimeinen mahtava ponnistuksemme oli viljasiilon rakentaminen kesälomalla muutama vuosi sitten. 

Tietotekninen kehitys tänä aikana on ollut huimaa, ja on ollut ilo pysyä mukana kehityksen virrassa. Ensin tulivat DOS-käyttöjärjestelmään pohjautuvat ohjelmat ja modeemiyhteydet. Tietokone tuntui olevan kirjanpidossa suureksi avuksi erityisesti, kun siirryttiin arvonlisäverotukseen, ja jokaiselta summalta tuli kaksi vientiä. Olen aina nauttinut siitä, että olen voinut tehdä itse kirjanpidon ja näin pysyä vielä viime vuosinakin selvillä siitä, mitä tilalla tapahtuu, ja miten pieni raha pennistä tulee. 

Raha on aiheuttanut myös monia turhia huolia, sillä aina on saatu tarpeellinen. Vuodet eivät ole olleet veljeksiä, mutta lähes aina likviditeetti on riittänyt siihen, mihin pitää. Vanhempani tapasivatkin toistella laihialaisille rakasta sanontaa: Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot!

Tänään on myös toinen juhlapäivä. Lopetin lypsämisen 15 vuotta sitten ja sain toisenlaisen paimenen viran, kun piispa Jorma Laulaja vihki minut papiksi Lapuan tuomiokirkossa. Paimenuuden merkiksi sain olkapäille kuitenkin stolan, mikä kertoo siitä, että todellinen paimen on Jeesus, joka valjastaa työhönsä. Pappeudesta ei jäädä eläkkeelle, vaan se on elämänikäinen lahja ja tehtävä. 

Olen rikas ihminen, koska olen saanut työskennellä niin monipuolisesti fyysisessä, henkisessä ja hengellisessä työssä. Ja työ on tekijäänsä opettanut. Niin nuo omatkin lapset oppivat. Tänään: Onnea ja Siunausta erityisesti Perttuli Pomille (nimi muutettu)!