Tänään ennakkoäänestin eurovaaleissa Taivalkosken kunnantalolla. Hiljaista oli kuulemma ollut. Toivon, että äänestämässä kävisivät muutkin kuin ne joita innoittaa ennen kaikkea protesti. Ihmiset tuntuvat nimittäin menevän useimmiten harhaan, jos he taistelevat jotain vastaan, demonisoivat asioita, etsivät vikoja. Parempi olisi etsiä positiivista, puhua kannatettavien asioiden puolesta, rakentaa eikä hajottaa.
Kävin samalla rupattelemassa kunnanjohtajan kanssa. Olipa luonteva hetki, ja heti täyttä asiaa, naisten kesken. Olen pohdiskellut jonkin verran naisasiaa viime aikoina. Kuuntelin pari viikkoa sitten hyvin kärkevää esitystä, jossa puhuttiin myrkyllisestä feminismistä. Siinä kritisoitiin sitä, että miehet pannaan niin kovin ahtaalle, nostetaan häväistysjuttuja ja tuomitaan julkisuudessa jopa ilman todisteita. Sellaistakin on.
Mutta kyllä ripaus feminismiä on mielestäni paikallaan. Naisihmisiltä saatetaan vaatia aivan ilmiömäisiä näyttöjä ja virheetöntä suoritusta, että pääsee urallaan eteenpäin - tai että saa arvostusta ja rakkautta. Monenlaista kampittajaa on. Olen muistellut naispoliitikkoja, joita on kohdeltu mielestäni epäoikeudenmukaisesti, ja ajatellut myös kollegoita, joiden lahjat eivät pääse käyttöön. Toivon, ettei sukupuolten keskenkään juututa poteroihin, vaan nähdään laajasti, kohdellaan ihmisiksi ja ollaan oikeudenmukaisia. Hyräilkööt kaikki tasapuolisesti: sopraanot, altot, tenorit, baritonit ja bassot sekä mezzot, koloratuurit ja kontrat. Ja toivottavasti ketään ei unohtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti