Ikävää

Kyllähän näin kevätaikana on ollut koti-ikävä, ei niinkään Jumalan kansan koti-ikävä kuin ihan pappiparan ikävä. Olen Koillismaalla käppäillessäni suunnitellut, mitä teen kotona: pesen ikkunoita, kuoputan puutarhassa, istutan kukkia, leivon raparperipiirakkaa... Lopputulos on ollut toisenlainen. Olen käynyt kotona nukkumassa: niin kävi vapun tietämissä ja nyt taas. Noukka on ollut tukossa, pientä lämpöä, veto pois. Luulin olevani lujalla vastustuskyvyllä varustettu työntekijä, mutta vastustuskyky ei ulotu ainakaan vapaapäiviin. 

On suorastaan masentanut. Miten jaksan ja selviän? Edessä paljon työtä ja vähän vapaata. Vasen polvi on vihoitellut jo monta viikkoa eikä suolisto kestä suuria määriä särkylääkkeitä. Onneksi olen nyt ehtinyt hautoa polvea kylmäkääreellä, ja se on selvästi auttanut, joskin jalan suoristaminen on mahdotonta. Uutta niveltä en tahdo vielä ajatella. 

Lauantaina halusin reipastua ja päätimme käydä lounaalla Tampereella, koska Francescon uusi työpaikka, italialainen ravintola Il posto trattoria, piti avajaisiaan ja avajaistarjouksena sai syödä 50 % alennuksella. Kyllähän laihialaisen kannattaa silloin jo ajella yli 400 km, eikös vain? Francescon luoma italialainen menu vaikutti hyvältä ja alkupaloissa oli Italian värit. Ravintolaan piti hieman jonottaa, mutta FB ehti sentään tuoda Martalle ja meille annokset.                                                                                             

Molemmat Naskalin isännät painoivat vielä perjantaina täysillä kylvöjä. Siksikin olin alla päin ja yksinäinen. Kukaan ei ehtinyt edes hakemaan kaupasta valkopisulia tai inkivääriä ilokseni. Ikkunasta sain kuitenkin seurata outoa näkyä. Sukulaissielu seilasi joella edestakaisin meidän ja Pöyryn väliä. Yksinäinen laulujoutsen on todella outo näky Laihianjoella. Enpä muista ennen nähneeni tässä kuin sorsia, telkkiä, lokkeja, nokikanan ja yhden tarhalta karanneen metsähanhen. Joutsen viipyi joella kolmisen päivää. Mietin onko se menettänyt elämänkumppaninsa vai uupunut muuttomatkalla. Huomenna aion muuttaa sen perässä pohjoiseen. Evääksi otan lohdutukseksi raparperipiirakan, jos joku jaksaa sen aamulla paistaa.