Esimerkki

Olen jossain määrin allerginen sanonnalle, jonka mukaan pappikin on vain ihminen. Se on tietenkin siinä mielessä totta, että ei pidä luulla olevansa muita parempi. Ja myös siinä mielessä, että olen haavoittuvainen, tunnen samalla tavalla kipua ja surua kuin muutkin ihmiset. 

Tuota sanontaa kuitenkin käytetään usein puolusteluna ja perusteluna sille, että pappi pettää, rikkoo lupauksensa ja näyttää huonoa esimerkkiä. Tavoitteethan on kuitenkin asetettu varsin korkealle. Jeesus kehotti vuorisaarnassaan meitä kristittyjä olemaan täydellisiä niin kuin Taivaallinen Isämme. Papiksivihkimisen yhteydessä lausuin monta tahdon -sanaa. Yksi niistä oli vastaus kysymykseen Tahdotteko edistää kaikkea, mikä rakentaa seurakuntaa, ja elää niin, että olette esikuvana seurakunnalle?

On selvää, että en pysty kaikissa asioissa toimimaan esimerkillisesti, mutta minua kutsutaan kilvoittelemaan. Ja minua kutsutaan myös omistamaan armo, voin olla esimerkkinä silloinkin kun lankean ja erehdyn, sillä silloin saan tunnustaa virheeni, nousta ja turvautua Jumalan hyvyyteen. 

Virheiden ja erheiden näkeminen ja tunnustaminen on kovin vaikeaa, ja siksi on kiusaus langeta puolustautumaan sanomalla "ihmisiähän me vain olemme."  

Olemme tulleet haudanhoitoikään. Olimme pari viikkoa sitten puolison kanssa kunnostamassa sukuhautaa. Paikalle tuli vanhus, jolle iloisesti mainitsin asiasta kun siinä puuhailimme. Hän kertoi ensiksi, että oli saanut olla tätini kanssa kuntoutuksessa samassa huoneessa ja täti oli ollut mainiota seuraa. Sitten hän kertoi, että hänen äitinsä oli ollut 1920-luvun alussa piikana isovanhemmillani, ja sai oppia Fannilta (os. Kahra) ja Eemeliltä niin hyvät elämäntavat, että hänkin on ne perinyt ja saanut elää näin terveenä. Hän myös sanoi, että Kahrat ja Hietaset ovat Laihian aatelia, niin tavallisia, huumorintajuisia ja aina ystävällisiä ihmisiä. 

Luulen, että minusta ei kukaan tule sanomaan noin hyvää todistusta. Tuntui merkittävältä, että joku oli kokenut isovanhempieni kodin niin hyvänä palveluspaikkana. Meilläkin oli tässä muutama maatalousharjoittelija, kun olimme nuoria: pari virolaista, yksi unkarilainen ja yksi suomalainen. He olivat kaikki hyviä työntekijöitä. En kuitenkaan osannut aina kohdella heitä hyvin ja oikeudenmukaisesti. Olisin voinut opettaa enemmän ja kärsivällisemmin.

Mietin, mitä vanhus oikeastaan tarkoitti. Ehkä sitä, että Eemeli oli alkiolaisia raittiusmiehiä, kun edellisessä sukupolvessa oli alkoholinkäytöstä karvaita kokemuksia. Kaikki nuo terveelliset elämäntavat ja hyvät arvot eivät ole periytyneet omassa suvussamme, mutta ne eivät tee niistä yhtään sen vähemmän arvokkaita. Päinvastoin.  Haudanhoitoikään tuleminen avaa silmiäni ja muuttaa asenteitani.