Uskovainen pappi

Joskus olen kuullut ihmisten arvoivan, että joku pappi on uskovainen tai uskossa. Sehän tarkoittaa, että joku toinen pappi ei ole. Aika korkealtahan silloin puhutaan, asetutaan miltei Jumalan asemaan. Itse vältän tällä tavalla jaottelemasta ihmisiä. Joskus nuorena niin tuli tehtyä, mutta se on mielestäni synti. Usko piilottelee joskus arkana kuoren alla. Moni suomalainen muistuttaa Nikodemosta, joka meni salaa yöllä Jeesuksen luo. 

Älköön nyt kukaan ajatelko, että tällainen lausahdos olisi aivan viime aikoina sattunut minua loukkaamaan. Ei, mutta usein on omallekin kohdalle ihan positiivisessa mielessä tällainen arvio osunut. Silloin on tehnyt mieli sanoa, että ei tätä työtä kukaan tee, jollei ole Jumalalta kutsua saanut. Onhan tämä aika erikoinen homma eikä palkkakaan ihan päätä huimaa.

Työ on käynyt vuosi vuodelta monipuolisemmaksi. Ihmisten kohtaamisten, erilaisten kokousten ja palaverien, jumalanpalvelusten ja pyhien toimitusten lisäksi on moninaisia  kirjoitus-, tietokone-, videointi- ja valokuvaushommia. Välillä käsittelen yömyöhään jotain videoklippiä, että voin julkaista sen seurakunnan sivuilla. Usein järjestelen tuoleja tai raahaan erilaisia tavaroita, kuten nukkeja, aarrearkkuja ja tietysti kirjoja paikasta toiseen. Tätä kaikkea saan tehdä Jumalan siunauksen varassa ja armoon turvaten. 

Tähän iloon ja vaivaan olen saanut nyt työtoverikseni uuden pastorin, Jari Kolmosen. Sain helluntaina olla mukana pappisvihkimyksessä Oulun tuomiokirkossa, kun piispa Jukka Keskitalo vihki kymmenen uutta pappia. Tuossa vihkimyksessä vihittiin papiksi myös nuorisotyönohjaajan virkaamme hoitanut Eva-Maria Mustonen, joka menee töihin Pudasjärven seurakuntaan, ja Vaasassa kesäteologina ollut Leea Vahtera, joka silloin itketti minua ihanalla positiivisella palautteella - hän menee papiksi Kemiin. Piispa Keskitalo oli aikanaan mukana siunaamassa myös minua papin virkaan, sillä hän oli Lapuan hiippakunnan pappisasessorina 2003, kun piispa Jorma Laulaja vihki minut papiksi.

Tänään ehdin käydä suonlämpäreillä katsomassa, vieläkö usko kestää. Hieman halla kopisutteli viime viikolla, mutta vielä on toivoa ja uskoakin. Uskon saavani enemmän hilloja kuin viime kesänä. Usko horjuu joskus, kun elämän tuulet ja hallat repivät. Lopullinen korjuuaika ja Suuren Puutarhurin viinirinteiden sato on kuitenkin kokonaan Jumalan kädessä.