Polarisoituminen

Ilmasto ja ihmisten ajattelutavat polarisoituvat. Kotiseudulla on ollut maa mustana ja täällä mökkikortteerissa on metrin kinokset kahta puolen tietä. Tosin täälläkin on ollut nopeita lämpötilanvaihteluita suojasta -25 pakkasasteeseen. Välillä meinaa juuttua lumikinokseen ja välillä on käynnistysongelmia, ei kohden koskaan. Laihialaista on säälittänyt se rahamäärä, mikä koillismaalaisilta kuluu lumen siirtämiseen paikasta toiseen. Tosin se tarjoaa töitä monelle ahkeralle urakoitsijalle, mutta vaikuttaahan se kuntien ja kaikkien kiinteistönpitäjien talouteen. Huomiota on kiinnittänyt sekin, että täällä missä  etäisyydet ovat isot, tankillisella pääsee etenemään lumikeleillä 200 km vähemmän kuin normikeleillä, ja pakkaskeleilläkin polttoaineenkulutus lisääntyy reippaasti. Tasan ei käy onnen lahjat. 

Myös yhteiskunnassamme on menossa melkoinen polarisoitumisilmiö. Isä tapasi sanoa joskus rauhoittelevasti, että "skelis skelis". Tällaista skelis-skelis-ajattelua haluaisin tuoda esiin. Kun lähdetään riitoihin ja oikeustaistoihin, vastapuoli hyötyy vähintään yhtä paljon kuin omakin puoli. Niinpä kansanedustaja Päivi Räsäsen kuulusteleminen ja syyttäminen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja Raamatun siteeraamisesta sataa lähinnä kahteen laariin: vihreiden ja perussuomalaisten. Ääripäillä on vaarana lopettaa kuunteleminen ja ymmärtämisen halua ei näytä olevan. Tämä kehitys huolestuttaa. Talvisodan päättymisen 80-vuotismuistopäivän lähestyessä mietityttää, että suomalaiset ovat niin kuplissaan, että ilmeisesti yhteiseen säveleeseen tarvittaisiin yhteinen vihollinen. Ikävä ajatus! 

Kuuntelimme tänään Taivalkosken seurakuntatalolla rohkaisevaa ja ajatuksia herättävää Olli Seppäsen luentoa "Ratkaisevia käänteitä Suomen sodissa - sattumia vai ihmeitä." Hän kertoi eräistä ratkaisevista hetkistä talvisodan alkaessa ja Kannaksen suurhyökkäyksen alkaessa. Juutalaisvastaisuus ja antisemitismin nousu huolestuttaa, ja sikäli olin hyvin kiinnostunut myös siitä, mitä hän kertoi Suomen osuudesta saksalaisten vaatiessa juutalaisten luovuttamista. 

Samalla mieleen nousi takauma, että jo lukioikäisenä rohkenin pyytää Helsingin Yhteiskristillisessä lähetyskongressissa puheenvuoron ja lausua jollekin luennoitsijalle näin: "Ei Jumala omaisuuskansansakaan kohdalla ole katsonut eikä katso nytkään syntiä läpi sormien." Eli ei kaikki mitä israelilaiset tekevät ole oikein ja kannatettavaa. Eli "skelis skelis", rauhaa voidaan rakentaa vain dialogilla. Seppäsen luennossa ei ollut mielestäni kiihkoilua, mutta tässä työssä tapaa monenlaisia fanaattisia ihmisiä. Olen saanut joskus traumoja joistakin israelinystävistä, jotka eivät hyväksy edes sitä, että rukoillaan palestiinalaiskristittyjen puolesta. Tämä ei mahdu minun oikeustajuuni. Parhaatkin asiat voivat mennä ja usein menevätkin "överiksi".

Minulla oli viikolla hauska hetki. Olin tulossa pimeällä töistä ja edessä oli aivan hieno ohut kuunsirppi ja sen lähellä Pohjantähti. Oli mahtava ajella tuossa tähtikirkkaassa maisemassa, ja päätin pysähtyä Luokanvaaran parkkipaikalle, josko tuosta saisi kuvan. Edellä ajanut autollinen oli pysähtynyt samaan kohtaan kuvaamaan, ja vaikka kuvat eivät onnistuneet, meillä oli mukava keskustelu. Päätimme tallentaa sydämeemme tuon käsittämättömän runsaan tähtitaivaan. Muistin, että reilu vuosi sitten pysähdyin aamulla töihin mennessäni samalle parkkipaikalle ihailemaan aamun ihmeellistä valoa todetakseni, että myös edellä oleva auto oli pysähtynyt, ja sielläkin yritettiin kännykät ojossa vangita valoa. Valon vangitseminen ei silloinkaan onnistunut.

Kukaan meistä ei ole itsessään valon lapsi, emmekä saa valoa omaksemme. Ihmiset kohtaavat, jos kohtaavat, tasavertaisina, yhtä viisaina ja yhtä tyhminä, yhtä rakkauden- ja kauneudenjanoisina.