Pieni seurakunta on tehokas

Minulla on ollut oiva mahdollisuus verrata kahta täysin erilaista ja erikokoista seurakuntaa keskenään. Olin Taivalkosken vs. kirkkoherrana vuoden ja neljä kuukautta, ja palasin sitten vakivirkaani Vaasan suomalaiseen seurakuntaan, joka kuuluu Vaasan seurakuntayhtymään. 

Pienessä 3500 hengen seurakunnassa ongelmana oli vähäinen työvoima ja tiukka taloudenpito. Jouduimme Taivalkoskella ollessani myymään seurakunnan leirikeskuksen ja lakkauttamaan yhden viran. Toinen virka muutettiin kahden seurakunnan yhteiseksi. Työyhteisön koko oli lopuksi noin 7,5 henkeä. Lisäksi käytettiin ostopalveluja lumenauraukseen ja haudankaivuuseen. Pienuudessa oli se hyvä puoli, että hallinto oli kevyttä. Oli työntekijäkokous, kolme johtokuntaa, kirkkoneuvosto ja kirkkovaltuusto. Kaikki pääsivät mielestäni osallisiksi. 

Tieto kulki sekä seurakunnan sisällä että ulospäin. Jokainen työntekijä laati omista tapahtumistaan tiedotteet sähköiseen kalenteriin, mistä seurakuntamestari poimi ne oivallisesti paikallislehden ja nettisivujen kirkollisiin ilmoituksiin. Jouluna, pääsiäisenä ja Päätaloviikolla julkaistiin Taivalkosken sanomissa koko sivun ilmoitus. Ilmoitukset olivat aika sisältörikkaita ja maksoivat sen verran, että  budjetti tuntui ylittyvän, mutta toisaalta ei ollut tiedottajien ja ammattitoimittajien palkkakuluja. Työntekijät, luottamushenkilöt ja seurakuntalaiset olivat tottuneet käyttämään myös kivalla tavalla seurakunnan Facebook-sivuja tiedotukseen ja yhteisölliseen keskusteluun. Työtä tehtiin osaavasti ja innostuneesti. Asenne oli, että ei paeta sesonkia, vaan iloitaan, kun meitä eniten tarvitaan. Erityisesti ihailin toimintasuunnitelmien ja -kertomusten selkeää tavoitteenasettelua ja toiminnan arviointia, jotka johdattivat jäntevästi eteenpäin. En ota näistä itselleni lainkaan kunniaa.

Tulin sitten takaisin Vaasan suomalaiseen seurakuntaan, missä on noin 31 000 jäsentä. Taloudenpitoa on Vaasassakin jouduttu kiristämään, mutta irtisanomisia ei ole tainnut vielä olla. Jokunen virka on täyttämättä. Yksi leirikeskus ja pari seurakuntakotia ovat olleet pois käytöstä ja myynnissä jo tovin. 

Seurakuntatyötä suunnitellaan ja tehdään matriisirakenteella. Tämä tarkoittaa sitä, että eri työalojen päällekkäisorganisaationa on alueorganisaatio. Minulla on seuraavat säännölliset kuukausittaiset tai vähintään kausittaiset kokoukset: yhteinen työntekijäkokous, operatiivinen johtoryhmä, julistuksen työalakokous, pappien kokous, julistustyön johtokunta, alueen työntekijäkokous ja alueneuvosto. Ennen Taivalkoskelle lähtöäni kuuluin myös diakoniatiimiin, joten näiden lisäksi oli diakonian työalakokous ja diakoniatyön johtokunta. Itse en ole koskaan kuulunut kasvatuksen työalakokoukseen tai johtokuntaan, mutta sellaiset tietenkin on. Lisäksi työyhteisöllämme on  vuosittain kaksi suunnittelupäivää ja kaksi rippikoulutyön suunnittelupäivää. Pienempiä suunnitteluryhmiä ja seurakuntalaisten yhteisöjä kootaan yhteen viikottain. 

Tämä on kuitenkin vasta ruohonjuuritasoa. Ylätasolla on suomalaisen seurakunnan seurakuntaneuvosto, seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto ja yhteinen kirkkovaltuusto sekä erilaiset strategiatyöryhmät ja strateginen johtoryhmä. Yhtymällä, johon kuuluvat myös ruotsalainen seurakunta ja Vähänkyrön seurakunta, on myös tietääkseni ainakin kiinteistöjohtokunta, sairaalasielunhoidon johtokunta, perheasiainneuvottelukeskuksen johtokunta, musiikki- ja urkutoimikunta, kirkkotekstiilityöryhmä, yhteistyötoimikunta ja parkkipaikkatyöryhmä. Nämä eivät ole minua juurikaan rasittaneet. Mutta tiedonkulku eri päätöksentekoelinten välillä koetaan toisinaan ongelmaksi, eikä aina ole selvää, mikä on juuri tämän hallintoelimen rooli ja tehtävä. 

Kokemukseni perusteella olen entistä vakuuttuneempi siitä, että suurissa seurakuntayhtymissä aikaa kuluu paljon kokoustamiseen ja päällekkäiseen suunnitteluun, ja se on poissa perustyöstä. Siksi olen sitä mieltä, että mikäli talous suinkin sen kestää, seurakunnan kannattaa mahdollisimman pitkään pysyä itsenäisenä inhimillisen kokoisena yksikkönä. Pieni on tehokkaampaa. 

Myös Vaasassa tehdään työtä ahkerasti. Tunnen itseni tällä hetkellä aika kiireiseksi, syksyn alkajaisiksi on ollut monta pitkää työpäivää. Sinä aikana, kun olen ollut pappina, erilaiset hallinnolliset tehtävät ovat monimutkaistuneet ja vievät enemmän aikaa. Viestinnän ammattilaiset ovat myös kasvattaneet työntekijöitä viestimään monipuolisesti, koska työn suunnittelijat ja tekijät tietävät toiminnasta enemmän kuin ammattitiedottajat. Seurakuntien työntekijät ovatkin todellisia moniosaajia. Niin pienessä kuin isossa seurakunnassa on itse löydettävä sanat, valokuvat, videot ja tekniikka millä asiat pannaan julki. Papin perustyökaluina ei nykyään taida olla Raamattu ja virsikirja, vaan tietokone, järjestelmäkamera ja hyvällä nettiyhteydellä varustettu älypuhelin. Strategiat ovat näiden vajaan parinkymmenen vuoden aikana vaihtuneet moneen kertaan, mutta seurakunnan perustehtävä on kertoa tärkeää sanomaa Luojasta ja Lunastajasta, ja siksi viestin. Yritän muistaa, että viestiä voi kuitenkin myös olemalla hiljaa ja kuuntelemalla kiinnostuneesti. Se on joskus vaikeaa.