Elämää joella

Pääsen taas lempiaiheeseeni. Kerroin nuorisolle juhannuksena, että jokemme tila on oleellisesti tervehtynyt ja jo nyt on katiskassa ollut taimenenpoikanen, jonka tietysti päästin vapauteen. Suosittelin uimista ja niinpä reippaimmat heittäytyivät Naskalin päärakennuksen 140-vuotisjuhlassa jokiveteen, vaikka laituria ei vielä silloin ollut. Isäntä teki sitten uimalaiturin ja on ollut kiva tutustua jokeen taas vesilintuperspektiivistä. Vastavirtaan uiminen on viime aikoina ollut kyllä vaikeaa, kun on satanut niin että virtaus on aikamoinen.

Joella on muutamia uusia kasveja. Ainakin vehka, järvikorte, rentukka, kurjenmiekka ja kurjenjalka ovat sellaisia, joita en lapsuudesta muista. Ja sitten tietysti vieraslaji jättipalsami, jota rantapenkereet ovat täynnä. Pystymme vain vaivoin pitämään oman puutarhan kohdan ja lutintaustan siitä vapaana ja vesi tuo joka kevät uutta siementä. Laskeskelin, että jos jokainen kynnelle kykenevä laihialainen kiskoisi maasta sata palsamia, sillä voisi olla jotain vaikutusta. Itse perkasin noin tuhat kasvia. Löyhässähän ne ovat, mutta pitää olla ajallaan asialla, nyt jo ampuvat siemeniään. Mietin myös tuleeko siitä lisää ravinteita jokeen, kun rantapenkereitä perkaa.

Uusista eläinkuntaan kuuluvista joen asukkaista tulee mieleen ainakin laulujoutsen ja saukko. Jokirapua en ole tavannut, mutta niitä tuolla yläjuoksulla pyydetään eikä niitä joka joessa ole.

Useimmat suomalaiset rakastavat luontoa ja luonnossa liikkumista. Kuitenkin on vaikea löytää yhteisymmärrystä siitä, miten tätä äitien ja isien perintöä täytyisi hoitaa. Jyrkät vastakkainasettelut pahentavat tilannetta, jos saavat toimimaan ikään kuin toista ärsyttääkseen. Ehkä jotkut pitävät toisia vouhottajina ja toiset joitakuita pässinpäinä. Olisi hyvä myöntää että molemmat ovat tavallaan oikeassa, ja koettaa lähentyä.

Täytyy sanoa, että vaikka en ole nähnyt raakun raakkua, niin kyllä Suomussalmen raakkutuho järkyttää. Ajatelkaa että nuo ihmeelliset eläimet elävät jopa satoja vuosia, monet noista tuhotuista olennoista ovat vielä paljon vanhempia kuin tämä talo, jonka rakensi isoisäni isä. Olisipa ihmeellistä pidellä hengittelevää raakkua käsissään. Kyllä ihmisen tehtäväksi annettiin myös luomakunnasta huolehtiminen ja se on jokaisen velvollisuus. Metsäkoneyrittäjän tulee noudattaa ohjeita. Ja isoissa yrityksissä on ehdottomasti parannettava käytäntöjä, hakkasihan Stora Enso meidänkin metsässä täyden aukon kuviolle mihin piti jäädä siemenpuut.

Annan tässä kiitokseni niille, jotka ovat parantaneet tämän lähijokemme tilaa ja kaikille niille, jotka katsovat luontoa paitsi viljelijän myös varjelijan silmin. Jotkut heistä ovat joutuneet ja joutuvat yhä uimaan vastavirtaan. Samalla kuitenkin totean, että metsäntutkimuksessa ei saisi olla tendenssimäisiä pyrkimyksiä osoittaa kaikki talousmetsät vahingollisiksi. Tuntuu että nykyään kuunnellaan liikaa partaveikkoja, joilta puuttuu laajempi näkemys. Kapeakin näkemys toki auttaa, jos itse kukin lähtee tekemään oman elämän ratkaisuja vaikkapa vähentämällä fossiilisten polttoaineitten käyttöä, turhaa matkailua, kaatopaikkajätteen määrää ja muita päästöjä, roskaamista, muovin käyttöä ja keinovalaistusta.
Vuodenaikojen vaihtelun lisäksi luontoon kuuluu myös vuorokaudenaikojen vaihtelu, iltojen lempeä hämäryys ja öiden unettava pimeys.