Saarna 1. paastonajan sunnuntaina 10.3.2019 Taivalkosken kirkossa
Luomiskertomus ja syntiinlankeemuskertomus
Hyvät sanankuulijat. Syntiinlankeemuskertomuksessa sanotaan, että käärme oli kavalin kaikista eläimistä, mutta oikeastaan käytetty adjektiivi on hyvin monimerkityksellinen: se voitaisiin kääntää myös, että käärme oli viisain tai älykkäin kedon eläimistä. Käärme kyseli, paljonko vapautta Jumala on antanut luoduilleen. Tätä samaa kysellään tänä päivänä: paljonko meillä on vapautta? Saako Jumalan luomassa luomakunnassa käyttää kaikkea hyödyksi? Saako alkuaineita jakaa ja fuusioida, saako geenejä manipuloida, saako alkioita kloonata? Suhtaudun varauksellisesti ja sitten joku viisas käärme kyselee, että ellei saa, niin saako sitten lunta tehdä tykillä, eikö sekin ole puuttumista luonnon järjestykseen? Niin, missä menee raja? Uskon, että raja on jossain. Valmiita vastauksia ei ole, mutta ihmisen on kyseltävä Jumalan tahtoa.
Jumala oli sanonut Eevalle ja Adamille, että tuosta paratiisin keskellä olevasta puusta ei saa syödä eikä sen hedelmiin saa edes koskea, muuten kuolette. Käärme kyseli viattomantuntuisesti: Ettekö saa syödä mistään puutarhan puusta? Siihenhän oli pakko vastata vähän laajemmin, ei riittänyt kyllä tai ei. Nainen vastasi, että kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä, kaikkien muiden paitsi tuon yhden. Jos siihen koskemme, me kuolemme.
Käärme sanoi, että ette suinkaan kuole, jos siitä syötte, vaan teistä tulee Jumalan kaltaisia. Ja niinpä puu alkoi näyttää naisen silmissä samanlaiselta kuin muutkin hedelmäpuut, sen hedelmät alkoivat näyttää kauniilta ja syötäviltä. Nainen söi, ja mies söi, eivätkä he heti kuolleet. Heidän silmänsä avautuivat. He eivät aikaisemmin olleet tunteneet häpeää, nyt he alkoivat tuntea sitä, ja yrittivät peittää itsensä, verhoutua vaatteisiin ja piiloutua.
Luomiskertomus kertoo, millaiseksi Jumala maailman loi, ei niinkään, miten kaikki tapahtui. Samoin syntiinlankeemuskertomus kuvaa sitä, miten luomakunnassa oli ja on vapaus valita myös Jumalan tahtoa vastaan. Jumala loi ihmisen vapaaksi tekemään myös väärin. Nämä alkukertomukset antavat myös sen kuvan, että luomakunnassa olivat jo alusta alkaen yksinäisyys, kuolema, pelko ja nälkä.
Kun ihminen katseli paratiisia ja pohti rajojaan, käärme ei mitenkään pakottanut häntä toimimaan Jumalan tahtoa vastaan. Nainen ja mies eivät kärsineet aliravitsemuksesta eivätkä olleet väistämättömän valinnan edessä. Kaikki tapahtui sanojen välityksellä. Sanat synnyttivät epäluottamuksen Jumalaa kohtaan tai omia korvia kohtaan. Ehkä Jumala ei sanonut niin, ehkä hän ei tarkoittanut sitä, tai ehkä Jumala oli väärässä. On hyvä, jos edes pohdin, mitä Jumala mahtaa sanoa eri elämän valinnoista, tai mitä Jeesuksen sanat tarkoittavat tässä ja nyt. Pahinta on, että käännän selkäni Jumalalle ja yritän pärjätä ilman häntä.Paratiisi muuttui heti, kun ihminen oli päättänyt olla omillaan kuulematta Jumalaa. Suhde Luojaan rikkoutui, ihminen alkoi pelätä häntä ja piiloutui eikä vastannut, kun Jumala kutsui. Suhde lähimmäiseen ja luotuun todellisuuteen särkyi. Nainen syytti virheestään käärmettä ja mies naista. Ihminen oli langennut kiusaukseen olla erityinen ja seurauksena oli häpeä ja keskinäinen syyttely. Niin tänäänkin. Ei tarvitse kuin katsoa uutiset tai rikkoa lautanen, niin saa huomata, että keskinäinen syyttely kukoistaa.
Luku neljäkymmentä
Alkaneeseen paastonaikaan liittyy vahvasti luku 40. Tuhkakeskiviikosta on 40 arkipäivää pääsiäiseen. Tämä tulee siitä, että Jeesus paastosi erämaassa 40 päivää. Ja Jeesuksen erämaakokemuksen taustalla on se, että israelilaiset vaelsivat erämaassa 40 vuotta. He olivat olleet orjina Egyptissä ja sieltä vapauduttuaan he kulkivat erämaassa. Heidän oli jano, ja Jumala antoi heille kalliosta vettä. Heidän oli nälkä, ja Jumala antoi heille mannaa taivaasta. He kaipasivat lihaa, ja Jumala lähetti leiriin lintuparven. Mutta he eivät kuitenkaan olleet kuuliaisia Jumalalle, vaan lankesivat kiusaukseen ja alkoivat palvella epäjumalia. Niin mekin.
- Ei tarvitse elää 40 vuotta jäädäkseen kiinni siitä, että etsii turvaa muualta kuin Jumalan luota: toisista ihmisistä, rahasta, uskomushoidoista, omasta osaamisesta ja omista valinnoista.
Jeesusta koeteltiin kaikessa samalla tavalla kuin meitäkin, mutta hän ei langennut syntiin. Hänkin tuli lapsena Egyptistä, pakomatkalta. Nuorena hän paastosi 40 päivää, ja hänen tuli nälkä.
Jeesuksen ensimmäinen kiusaus nousi ihmisten odotuksista
Minulla on luontainen tarve olla ihmisille mieliksi ja koettaa täyttää heidän odotuksensa. Olisi kuitenkin tärkeämpää olla uskollinen omille arvoille, omalle sisimmälle ja Jumalan kutsulle.
Kiusaaja vetosi siihen, kuka Jeesus on. Valtahan on hänellä. Hän voi muuttaa kivet leiviksi, niin että siitä riittää, paitsi hänelle itselleen myös koko maailmalle. Juutalaiset odottivat tällaista messiasta, joka tekisi uuden mannaihmeen. Mutta Jeesus ei elänyt vastatakseen ihmisten odotuksiin. Hän tiesi, että hänen kutsumuksensa ei ole tarjota maallista, vaan taivaallista leipää. Hän kyllä ymmärsi fyysisen nälän ja rakkaudessaan hän myöhemmin ruokki tuhansia ihmisiä muutamalla leivällä. Mutta hänen tärkein tehtävänsä oli olla se leipä, joka on annettu meidän puolestamme.
Jeesuksen toinen kiusaus nousi Jumalan sanasta
Jumalan sanaakin voidaan käyttää joskus väärin. Ehkä se on silloin ylihengellistä tai liian kirjaimellista käyttöä, jossa järjen käyttö ei ole sallittua. Joskus pistetään ihmiselle raskas taakka: Jos vain uskot tarpeeksi. Joskus tuudittaudutaan siihen, että usko riittää, vaikka pitäisi toimia.
Talvisodan päättymisestä tulee 13. päivä 79 vuotta. Nuo 105 sodan päivää vaativat raskaat uhrit erityisesti tällä seudulla. Epätoivo oli lähellä. Selviytyminen tuosta vaati esivanhemmiltamme raakaa työtä ja toimintaa, puolustautumista, tappamistakin. Usko ja rukous antoivat sen selkärangan, ettei vaivuttu epätoivoon, mutta pelkällä raamatunluvulla siitä ei selvitty. Elämä on elettävä jalat maassa.
Paholainen vetosi siihen, että Raamatussa on kirjoitettu, että enkelit varjelevat sinua. Hyppää siis alas. Riskeeraa elämäsi, näytä että olet Jumalan Poika. Jeesus kuitenkin vastasi sanaan sanalla, myöntäen jumaluutensa hän sanoi: Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi. Jeesus tiesi, että hänen tehtävänsä toteuttaminen ei edellyttänyt kunniaa, vaan häpeää ja kärsimystä.
Jeesuksen kolmas kiusaus nousi vallanhalusta,
halusta olla suuri, ihmisen itsekkyydestä.Täällä pelataan monenlaisia valtapelejä. Kun kumarrat oikeaan suuntaan, pääset eteenpäin. Omatunto joustaa ja mielistelen joskus ihmisiä, joita en voi mitenkään arvostaa.
Paholainen vaati Jeesukselta vain yhden pienen kumarruksen, ja kaikki mitä vuorelta näkyy, olisi Jeesuksen. Jälleen Jeesus vastasi 5. Mooseksenkirjan sanoin: Jumalaa tulee kunnioittaa ja häntä palvella.
Jeesus ei etsinyt oikotietä, vaan kulki vaikean tien kiusauksen vuorelta Golgatan kummulle, ja sitten sille vuorelle, missä hän saattoi sanoa: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Hän, joka on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, ymmärtää vajavaisuuksiamme ja voi auttaa meitä. Saamme pyytää häneltä viisautta, että osaisimme tehdä oikeita valintoja. Aina ei ole helppo tietää, onko keskustelukumppanimme viisas vai kavala, tai onko tuo puu onnen vai häpeän puu. Jeesuksen kuuliaisuuden ja nöyryyden tähden saamme käydä iloisina ja ilman häpeää rohkeasti armon istuimen eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti