Lepopaikka

Lienee monelle tuttua, että pieni jännitys saa nukkumaan koiranunta. Luulee, että on jo aamu, vaikka on nukkunut vasta tunnin pari. Ja kelloon vilkuilu jatkuu pitkin yötä. En ymmärrä miksi viime yönä jännitin tämänaamuista messua. Onhan suuri ilo viettää konfirmaatiota Vaasan kauniissa kirkossa, ja tuttuakin se on. Ajattelin, että joku nuorista varmaan nukkuu pommiin, täytyykin muistaa hakea aamulla puhelinnumerot toimistolta, että voi sitten ruveta herättelemään. Mietin miten nuorisotyönohjaaja mahtaa saada levottomat lapset puettua alboihin, jos en ehdi auttamaan. Tulevatko isoset ajoissa? Mahtaako kanttori tuoda rytmisoittimet ja onkohan hän monistanut laulun sanoja? Onko kirkossa tarpeeksi virsikirjan lisävihkoja? Mietin myös omia mahdollisuuksia erehtyä - onnistuinhan eilenkin tekemään pienen mokan Oravaisten kirkossa. 

Turhaahan nämä kaikki huolet olivat. Nuoret olivat aivan fiksuja ja rakensivat omalta osaltaan hienon juhlan. Oli sykähdyttävää, kun konfirmoidut nuoret säestivät rytmisoittimilla Jaakko Löytyn säveltämää Martin Luther Kingin laulua uudesta maasta: Siellä ei toinen toistansa pelkää, siellä ei itketäkään, siellä ei taakat rasita selkää, yhdessä kun eletään... 

Sydän oli täynnä riemua, kun kansa tungeksi ehtoollispöytään, ja laulettiin: Armon lapset riemuitkaa! Messussa koen usein virkistyväni silloinkin, kun olen työtehtävissä. Eihän siellä kukaan ole lopulta omien suoritusten varassa.

Yllätyksekseni huomasin kastejuhlaan lähtiessä, että enää yksi viikko töitä ennen kesälomaa. Tosin olen tuon viikon kirkkoherran sijaisena, ja niinpä toivon, ettei tapahtuisi mitään yllättävää, joka vaatisi lisäpanostusta. Kesäpäivät ovat aina kovin kiireisiä. En ole ehtinyt syödä lounasta kolmeen päivään, joten olen syönyt iltapalaa sitäkin enemmän. Kaipaan myös sitä rauhaa ja lepoa, mitä saan nauttia luonnon helmassa.

 

Tänään on ollut nimipäiväni eli heinä-Maaria, eräs Jeesuksen äidille omistettu päivä, joka oli keskiajalla myös Suomessa juhlapyhä riippumatta siitä, sattuiko päivä sunnuntaille niin kuin nyt. Kirkoissa puhuttiin tänään tuhlaajapojasta, mutta heinä-Maaria eli Marian käyntipäivä muistuttaa siitä, miten Jeesuksen äiti lähti raskaaksi tultuaan katsomaan sukulaistaaan Elisabetia, joka puolestaan odotti Johannes Kastajaa. Kun naiset kohtasivat, lapsi hypähti Elisabetin kohdussa, ja Elisabet lausui täynnä Pyhää Henkeä: Siunattu olet sinä naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä (Luuk. 1:42).

Siunattu olen minäkin, sillä saan levätä sen varassa, mitä Jumala on minulle lahjoittanut ja mitä Jeesus on puolestani tehnyt. Siunattuja olkoot myös kohtuni hedelmät niin ensimmäisessä kuin toisessa polvessa.