Olin kolme päivää johtamiskoulutuksessa ja tänään suunnittelemassa seurakuntatyötä. Huomaan, että en ole niin uudistushenkinen kuin nuorena. Mielelläni pitäydyn vanhaan hyväksi koettuun ja turvalliseen. On kuitenkin syytä uudistua ja katsella ennakkoluulottomasti uusia mahdollisuuksia, sillä aika on muuttuvaista ja monen ihmisen elämäntapa ja arvostukset ovat erilaisia kuin omani. Myös seurakuntatyön resurssien vähentyessä on etsittävä uusia tapoja tehdä työtä.
On kuitenkin yksi asia, mikä ei muutu. Ihminen haluaa tulla nähdyksi ja kohdatuksi. Voi olla, että joku mielellään vetäytyy yksinäisyyteen, mutta hänkin haluaa kuitenkin toteutua suhteessa muihin ihmisiin. Sellainen itsekin olen: rakastan metsässä rauhoittumista, mutta iloitsen, kun koen yhteisymmärrystä ja innostusta muiden kanssa.
Kohtaamista estää usein kiire. Saatan painella huivi hulmuten tehtävästä toiseen. Voin suorittaa paljon, mutta työn ja koko elämän vaikuttavuus kärsii siitä, että en pysähdy ja huomaa. Tässä haluan uudistua. Toivoisin katsovani kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti