Kymmenen vuotta sitten lupauduin vaellusriparin papiksi. Ostin silloin hyvät tukevat vaelluskengät. Kerrassaan kestävät kengät! Niitä tänäänkin rasvailin mehiläisvahalla ja aurinkoisen päivän innoittamana lähdin ikiomalle suolle karpaloon. Nahkakengät ovat aivan verrattomat nevalla, missä jalkoja muuten helposti palelee. Noukin neljä litraa karpaloita ja paluumatkalla vielä omasta mäestä kopallisen suppilovahveroita.
Jalka ei noussut kepeästi kivikkoisessa maastossa, mutta rauhallinen ja harkittu askeltaminen johtaa lopulta päämäärään. Suojavarustuksellakin on merkitystä. Oman itsetunnon suojaksi ajattelen omien vahvuuksien tunnistamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti