Joskus on hyvä muistuttaa itselleen, että on jo sen verran monta polkua takana, että monenlaisia taitoja, ihmistuntemusta ja elämänymmärrystä on karttunut. Jos kohtaan ihmisen, joka arvostelee ylhäältä päin, käyttää huonoa huumoria tai tekee jonkin sortin tinkiä, se on hänen häpeänsä, ei minun. Toki minullakin on vielä paljon opittavaa.
Kymmenen vuotta sitten lupauduin vaellusriparin papiksi. Ostin silloin hyvät tukevat vaelluskengät. Kerrassaan kestävät kengät! Niitä tänäänkin rasvailin mehiläisvahalla ja aurinkoisen päivän innoittamana lähdin ikiomalle suolle karpaloon. Nahkakengät ovat aivan verrattomat nevalla, missä jalkoja muuten helposti palelee. Noukin neljä litraa karpaloita ja paluumatkalla vielä omasta mäestä kopallisen suppilovahveroita.
Jalka ei noussut kepeästi kivikkoisessa maastossa, mutta rauhallinen ja harkittu askeltaminen johtaa lopulta päämäärään. Suojavarustuksellakin on merkitystä. Oman itsetunnon suojaksi ajattelen omien vahvuuksien tunnistamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti