Huumeita

Ugandassa nuuska on huume, Suomessa taas jokapäiväinen käyttöhuume on henkilön ajojahti mediassa. Sillä saa aikaan tajunnan laajentumisen: klikkauksia, kateutta, vahingoniloa ja ilkeitä ajatuksia. Kun yhteen henkilöön kyllästytään, otetaan uusi uhri. Tätä olen miettinyt, kun olen viime päivinä seurannut suomalaisen liikemiehen kuolemaan liittyvää uutisointia eri lehdissä. On toki hyvä, että esimerkiksi Patrian toimintakäytäntöjä tarkastellaan kriittisesti. Yhtiöön ovat ilmeisesti päässeet pesiytymään huonot menettelytavat. Mutta minua suuresti hämmästyttää se, miten paljon Suvi Lindénistä on saatu aikaan ns. uutisia, vaikka ainakaan vielä ei ole tullut esiin mitään erityisen mainittavaa. Entä jos uutinen tehtäisiin vasta sitten, kun on jotain kerrottavaa? En ole mikään Lindénin tai hänen maailmankatsomuksensa ihailija, mutta kaipaan edes hivenen kohtuutta ja järkeä.

Olen kysellyt mielessäni, onko väärin tehdä liikematkoja ja edistää omia liikeideoita maailmalla? Ja eivätkö kaikki tiedä, miten suuri merkitys monissa Afrikan maissa pannaan titteleille ja leimoille? Jos joku sitten on koettanut käyttää suhteitaan ja meriittejään hyväksi vaikkapa vähän totuutta viistäenkin, onko hän suorastaan ansainnut teloituksen? Suomessa ei ole kuolemantuomiota, mutta kovin hyväksyen on suhtauduttu mahdolliseen murhaan. Tältä vaikuttaa, kun lehtiä lukee. Siinä jo valemediakin kalpenee.

Yritin tuoda ajatuksiani esiin Ilkka-lehden päätoimittajalle Satu Takalalle antamassani palautteessa liittyen lauantaina lehdessä olleen pilapiirrokseen, mutta vastauksen perusteella näyttää siltä, että toimittajakunta elää niin omassa kuplassaan, että hän ei ymmärtänyt pointtia. Hän luuli, että olen jotenkin loukkaantunut tai pahoittanut mieleni, vaikka yritin nostaa esiin moraalisen ongelman. Tai ehkä kirjoitin niin purevasti, että meni torjunta päälle?

Media tuntuu janoavan ruumiita. Konkreettiset kuolemantapauksetkin ovat hyviä, mutta vielä makeampaa on, jos saadaan painettua matalaksi joku, jolla on valtaa, tai jolla on joskus ollut sitä. Tämän on moni joutunut kokemaan. Erityisesti poliitikot ovat olleet vaaravyöhykkeessä. Tuossa yleisesti hyväksytyssä työpaikkakiusaamisen pyörityksessä moni työstään innostunut ihminen on muuttunut vähitellen vain kalpeaksi varjoksi. Pienetkin virheet riittävät johtamaan epäsuosioon, kun niitä aikansa pyöritellään ja paisutellaan. Ihmettelen, mistä enää löytyy niitä täysjärkisiä, jotka asettavat itsensä alttiiksi ja ryhtyvät hoitamaan yhteisiä asioita?

Parhaimmillaan tutkiva journalismi tuo päivänvaloon epäkohtia, jotka ansaitsevat tulla paljastetuksi. Pahimmillaan kyse on vain kaksinaismoralistisesta vallankäytöstä. Oikeusvaltion kannalta on ongelmallista, että median hirttosilmukoissa seuraukset eivät ole suhteessa tehtyihin virheisiin. 

Poliisiuutisten mukaan nykyään ajetaan todella usein autoa huumeiden vaikutuksen alaisena. Hyvä että siitä uutisoidaan, sillä se panee miettimään, että huumeiden käytön rangaistavuudesta ei kannata luopua, sillä käyttäjät eivät itse näytä ymmärtävän esim. ajokykynsä heikentyneen. Ymmärränkö minä, miten median väärä käyttö vie kykyäni elää hyvää elämää ja tappaa minussa ihmisyyttä? Tänään kun nautin tajuntaa räjäyttävää kevätaurinkoannostani ladulla, mietin myös, miten osaisin olla klikkaamatta niitä ilkeitä juttuja joita lehdet tarjoilevat.