Syntistä elämää

Sain jo kolmisen viikkoa sitten pompsulaateilta kortin, jossa minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi takaisin töihin. Naama on mennyt hymyyn joka kerta sitä katsoessa. Työkaverit eivät edes tienneet, miten ahkerasti olen ponkinut tuplapotkupyörällä ja miten monta projektia jäi kesken virkavapaan päättyessä. Kortissa oleva kuvani mustavalkoisessa papintantussa ja uusissa talvisaapikkaissa sekä teksti Projektit voi olla vaiheessa, mut muuten on kaikki hallinnassa osuivat aivan naulan kantaan. Kortin valinnassa on täytynyt olla suorastaan johdatusta. Tällaisen taidekortin on suunnitellut Tiina Kärkäs. 

Kortti, Tiina Kärkäs@www.virkkuukoukkunen.net

Paluu töihin on ollut todella pehmeä lasku. Virkavapaan lopulla tein yhden keikan rippikouluun, koska pidin asiaa niin tärkeänä. Virkavapaan päätyttyä sain olla Järvenpäässä hyvässä seurassa päättelemässä Kirkon johtamistaidon 2-koulutusta. Sitten pidin vielä vuosilomia, joita en syksyllä arvannut merkata kalenteriin, kun polvileikkauksen ajankohta oli niin epävarmaa. Vasta eilen oli ensimmäinen varsinainen "virastopäivä." Aamulla töihinlähtö suorastaan jännitti, mutta iltapäivällä pidin itseäni jo vanhana tekijänä, mikä tietysti olenkin. Työ alkaa hautauspainotteisesti ja paukkupakkasilla, mutta työkaverien iloinen vastaanotto todella lämmittää.

Viime viikon alussa kävimme Syötteen mökillä. Jo silloin oli niin kylmää säätä, että nousi huoli, miten kotitalossa putket pysyvät sulina, kun ei ollut "kotomiestä". Ajelimme Naskaliin kreivin aikaan, sillä lämmitys oli haukannut ilmaa, kun hakelämmitys oli vaihdettu öljylle. Talossa oli lämpö vain niukin naukin plussalla ja vesijohdot olivat jäässä, samoin yksi viemäriputki. Ei muuta kuin tuli hellaan, hakkeen sytytys ja putkien ilmaus. Puoli yötä meni touhutessa, mutta pian sulivat ensimmäiset putket ja seuraavana päivänä saatiin myös viemäri auki. 

Vähän on ollut putket muutenkin jäässä. Töissä oli uusi työkaveri, jonka kanssa oli tarkoitus suunnitella yhdessä messua. Sanoin hänelle, että olen viettänyt viime kuukaudet syntistä elämää. Hän taisi vähän säikähtää avausta, kun ei vielä tunne mustaa huumoriani. Mutta tottahan se on. Olen viettänyt aika itsekeskeistä elämää, ollut omaan läjään, niin kuin isä tapasi sanoa. Puuhaillut ja ajatellut itsekseni, rukoillut laiskasti, käynyt harvoin kirkossa ja lukenut vain vähän Raamattua. Ei ole tällaisessa vaelluksessa kehumista. Ihanneihmiseni suuntautuu kohti lähimmäistä ja Jumalaa. Ja kuitenkin, olen kiitollinen juuri tästä mahdollisuudesta viettää lomaa kaikesta suorittamisesta. Hienoa on sekin, että nyt saan ihan työn puolesta rukoilla, lukea Raamattua ja kohdata ihmisiä! Se on etuoikeus, mutta totta puhuen, ihan yhtä syntistä elämää.