Isäntä oli vetänyt pellolle taas ihanaa latua moottorikelkalla, ja lähdin aurinkoiselle hangelle etsimään valoisaa tulevaisuutta. Ja sieltähän sitä löytyi! Olen vihdoin kuntoutunut niin hyvin, että voin oikeasti nauttia hiihtämisestä. Väsyneenä, mutta sydän täynnä optimismia lykin kotipihaan 16 km:n lenkin tehtyäni.
Suorttilan takamailla |
Kotipellolla |
Ennen lomaa vauhdikas työviikko päättyi Valoisaan huomiseen. Kyseessä on kirkkotapahtuma, joka järjestettiin nyt kolmatta kertaa Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Olen saanut noissa illoissa haastatella mielenkiintoisia ihmisiä, niin nytkin. On unelmoitu tulevaisuudesta, mutta mietitty myös sitä mikä on takana. Mukana oli jälleen monipuolinen kattaus muusikkoja ja kulttuurielämän vaikuttajia. Tuo tapahtuma täyttää minulla sen unelman, että ihmiset voisivat tulla kirkkoon ja kohdata toisensa aidosti. On niin paljon mielenkiintoisia asioita! Tällä kertaa myös yleisömenestys oli hyvä.
Valoisa tulevaisuus nousee niistä ikävistä asioista, mitä saamme jättää taakse, ja niistä virheistä, joista voimme oppia. Rakennetaan sitä rohkeasti yhdessä! Ei tarvitse pelätä susia.
Syötteen kotolenkin varrelta: kevättää! |
Marjokorpea myös sudet kiertelevät, mutta niitä emme pelkää |
Ihanat valoisat kuvat. Kiva lukea, että olet toipunut noin loistavasti. Jos ei niitä ikäviä asioita ja virheitä olisi ollut (tai tulisi jatkossakin), valoisakaan ei olisi niin valoisaa. Kaikkea hyvää viikonloppuun ja tulevaan viikkoon.
VastaaPoistaKiitos. On ollut ihana talvi ja valoisia keväisiä päiviä, jotka ovat houkuttaneet ulkoilemaan. Tänään ostin rapaa ja aion vihdoin vaihtaa kukkamultia. Iloa ja valoa myös sinulle Kirsti!
Poista