Herranpelko ei ole viisauden alku

Joskus havahtuu siihen iloiseen tosiseikkaan, että on monia elämää ja työtä helpottavia apukeinoja. En nyt tarkoita tuuletuspropelleita tai ilmalämpöpumppuja, eihän meillä Laihialla nyt sellaiseen sähköä haaskata. Helle on tosin alentanut työtehoa, mutta eipä ole lomalla ollut niin väliksikään. Ensimmäisellä lomaviikolla heräsin joka aamu puoli viideltä marjaan, kun se tuntui kivalta. Toisella viikolla aloin nukkua pidempään, kun aamuyöstäkin oli niin kuuma. Kolmannella viikolla olen hoitanut lähinnä vain raha-asioita, se on niin viileetä.

Huomasin ilokseni, että palkanmaksu ei ole niin mahdoton asia, etteikö maallikkokin siitä selviytyisi ihan laillisesti. Vielä parikymmentä vuotta sitten pankissa tehtiin hyvin monenlaisia toimeksiantoja, ja päätin teettää maatalousyrityksen palkanmaksut siellä. Mutta koska pankkivirkailijallekin sattui sitten joku virhe työnantajan sivukulujen kanssa, minulle jäi sellainen käsitys, että sääntöviidakko on lähes ylitsepääsemätön. Eikä tuon jälkeen ole usein tarvinnutkaan suoria palkkoja maksella. Mielessäni sympatiseerasin vuosia sitten erästä poliitikkoa, joka oli maksanut pimeästi jonkun pikkurempan. Sitä saattaa joskus valita helpoimman tavan selvitä asioista, vaikka se ei olekaan rehellistä ja viisasta. 

Eilettäin luin vuorotellen ohjeita työnantajille ja erinäisiä Kelan ohjeistuksia, ja mietin, että ei ole mikään ihme, jos esim. työttömät eivät helposti ymmärrä, miten on viisainta toimia. Ohjeistukset ovat periaatteessa selkeitä, mutta asetustekstin lukemisesta jää kuitenkin epävarma olo: ymmärsinkö oikein? 

Perehdyin sitten mieheni vihjeestä ensimmäistä kertaa palkka.fi -sivuston apuneuvoihin, eikä se sitten loppujen lopuksi ollutkaan niin vaikeaa. Ohjelma neuvoi, milloin ei tarvitse suorittaa ennakonpidätystä tai ottaa tapaturmavakuutusta, ja laski automaattisesti työttömyysvakuutusmaksut ja eläkevakuutusmaksut. Iskin perustietojen lisäksi tuntimäärän, tuntipalkan, ja eläkevakuutusyhtiön. Ohjelma laski loput. Kätevää, ja hyvä mieli, kun sain hoitaa asian laillisesti ja ilmeisesti myös palkansaajan kannalta hyödyllisesti. Onhan se nimittäin hyvä, että kerääntyy eläkettä tai vaikka sitten sitä "aktiivisuutta". Tästä lähtien olen iloinen palkanmaksaja, jos vaikka tarvitsen kotitaloudessa apua. 

Tein myös viimeisen maatalouskirjanpidon liittyen yrittäjänuraamme. Tilahan siirtyi helmikuun alussa uudelle sukupolvelle. Toukokuussa tyhjättiin viljalaarit. Luin verottajalta tullutta ohjeistusta, ja kun en kaikkea käsittänyt, rohkaistuin lopulta soittamaan verokarhulle. Virkailijalla oli kuulemma mukava ilmastoitu työhuone, ja ehkä hän siksikin oli niin ystävällinen. Verohallinnossa tosin panostettiin asiakaspalveluun käsittääkseni jo ennen kuin monilla palvelualoilla. Sain vastauksen ongelmiini, ja verokarhu kertoi, ettei arvonlisäveroa tarvitsekaan vielä maksaa, jos kerran meille jäi vielä arvonlisäverollista toimintaa metsän osalta. Eli veroilmoituksen voikin jättää normaalisti ensi helmikuussa. Olinpahan kerrankin liikkeellä hyvissä ajoin. 

Pienenä ja nuorena olin usein puhelinvastaaja ja otin soittopyyntöjä ja asioita ylös isää varten. Heti työelämään mentyä huomasin, että soittaminen on vaikeampaa kuin puheluihin vastaaminen. Täytyy valmistautua, että osaa esittää asiansa selkeästi. Ehkä minussa on myös sellaista herranpelkoa, että ei viitsisi kysyä neuvoa viisaammilta. Se kuitenkin kannattaa. Asiantuntija ymmärtää puolesta sanasta, mikä on ongelma. Vääränlainen herranpelko ei ole viisauden alku.

Rohkeus ja rehellisyys kannattaa.