tiistai 9. lokakuuta 2018

Tappio

Kyllä ei, ei minulla ollut yhtään kannattajaa seurakuntaneuvostossa. On se niin noloa, että tuli lähdettyä ehdokkaaksi. Tavallaan se on huojentavaakin, että en tullut valituksi Vaasan kirkkoherraksi, sillä se on vaativa ja työteliäs virka. Valituksi tuli vähän iäkkäämpi työtoveri, joka on tehnyt kunnioitettavan ahkeran ja pitkän uran pysytellen samassa työyhteisössä. Hän on varmasti paikkansa ansainnut. En edes ihan joka päivä kuvitellut olevani parempi, vaikka kyllä se niin on, että jos vaaliin lähtee, täytyy edes itse uskoa itseensä. Onnea ja siunausta Tuomo! 

Vaaliprosessi oli kohtuullisen lyhyt, vain viitisen kuukautta. Onnistuin saamani palautten mukaan hyvin niin julkisissa kuin salaisissa näytöissä, joita oli useita. Mutta näin kävi. Täytyy vain nieleskellä tappionsa ja siitähän on jo kokemustakin. Ei paljon lohduta se, että "sinä olet hyvä pappi", jos kokee, että ei pääse vaikuttamaan niihin asioihin, jotka kokee tärkeiksi. 

Joskus kun sulkee silmänsä, voi nähdä näyn. Tänään iltapäivällä tein niin, ja näin, miten kaksi hahmoa käveli kahden valtavan suuren jäävuoren välissä, ikään kuin jäälohkareiden väliin jäävässä railossa. Toinen hahmoista oli isompi ja hän piti kädestä kiinni sitä pienempää. Siinä oli jotain pelottavaa ja jotain lohdullista. Elämä on.


4 kommenttia:

  1. Kaikki menee oikein, silti :) Tällä lohduttaudun aina (usein) kun suunnitelmat ja toiveet kariutuvat.
    Värikylläistä, lempeää syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle. Kaikotkoot kivut ja nouskoon laulu.

      Poista
  2. Auts!
    Kun tappio on tuore, se karvastelee mieltäni. Kun aikaa on kulunut, ymmärrän asioiden menneen, jos ei aivan kuten pitikin, niin ainakin melkein
    Kaikkea kaunista tähän syksyyn!

    VastaaPoista