Voimaa ja vauhtia

Millähän saataisiin Suomi nousuun? Mistä virtaa? Siinäpä hyvä pohdintakohde näin itsenäisyyspäivän alla. Monelta suunnalta tulee viestiä, että Suomen talous laahaa ja on jäänyt jälkeen esimerkiksi Ruotsista. Jos talouden pyörät pyörisivät, olisi varaa pienentää valtiontalouden alijäämää eikä oltaisi "tarkkiksella". 

On huoli, että raha pakenee maasta eikä kotimaisiin investointeihin riitä varoja.
Onkin niin, että miljardeja on paennut kevyemmin verottaviin maihin. Siksi sanotaan, että paljon ansaitsevien verotusta tulee alentaa. On kyllä vähän vaikea kuunnella, kun joku toistasataa tuhatta euroa kuussa ansaitseva on ahdistunut veroistaan, kun käteen ei jää miljoonaa vuodessa. Tulee vähän sellainen olo, että eikö mikään riitä. Auttaisiko, että alennettaisiin tulojen yläpäässä sekä veroja että palkkaa? Tulisi yrityksille halvemmaksi. Jotkut palkat ja jopa eläkkeet ovat valtavia, yli "tuottavuuden".  Kyllähän varmasti jokainen ihminen on vähän ahne, ja ahneus kasvaa syödessä. Voisiko kuitenkin jonkinlainen kohtuullisuus riittää?

Entä voisiko jokainen meistä olla kiitollinen sille maalle, jossa on saanut oppia kielen, kasvaa ja käydä koulua? Saamme maksaa takaisin tekemällä työtä ja maksamalla veroja. On osattomiakin, joiden on varmasti vaikea tätä kokea. Heille toivoisin paljon hyviä elämänkokemuksia. 

En pidä nykyhallituksen kaikista linjauksista ja ministerien puheet eivät ole antaneet tulevaisuudenuskoa. Silti toivoisin että talous kaikesta huolimatta lähtisi yhtäkkiä rullaamaan, saataisiin oikein yhteishenki päälle. Olen myös valmis edesauttamaan sitä käymällä parturissa ja hierojalla, ostamalla kotimaisia sukkia, elintarvikkeita, pesuaineita, käsirasvaa, biokaasua ja kaikkea muuta tarpeellista. Erityisesti moninaisten palvelujen käyttö on siitä hyvää kulutusta, ettei se tuota ympäristöongelmia. Voin jopa kuluttaa tänä jouluna enemmän kuin viime jouluna, koska minulla on jotain sukanvarressa. Kaikilla sitä mahdollisuutta ei ole. 

Somekeskusteluista olen huomannut, että likikään kaikille ei ole valjennut se suuri muutos, mikä myös kuntataloudessa on tapahtunut viimeisen neljän vuoden aikana. Keskimääräinen kuntaveroprosentti on vuodesta 2021 laskenut toistakymmentä prosenttia. Ei siis ole pitkä, kun esimerkiksi oman kotikunnan kuntaveroprosentti oli yli 20 ja nyt se on alle 10. Tuo alentuma johtuu siitä, että terveydenhoidon, sosiaalihuollon, hoivan ja pelastustoimen menot siirtyivät hyvinvointialueille. Verotulojen lisäksi myös kuntien valtionosuudet ovat pienentyneet. Kuntamme valtionosuudet olivat vuonna 2021 19,1 miljoonaa euroa, mutta tänä vuonna on saatu vain 4,5 miljoonaa eli 14,6 miljoonaa vähemmän. 

Kuitenkin kunnalla on edelleen paljon lakisääteisiä tehtäviä, kuten koulut, varhaiskasvatus, tekninen toimi, työllisyyspalvelut ja niihin liittyvät sakot pitkäaikaistyöttömyydestä sekä kuntalaisten hyvinvoinnin ylläpitäminen eli liikuntatoimi, nuorisotyö, kulttuuri- ja kirjastotoimi. Tämän lisäksi kehitetään kunnan elinvoimaisuutta, missä yhteydet yrityksiin ja kaavoitus ovat tärkeitä työkaluja.

Kun huolehditaan kunnan perustyöstä hyvin, kunta on myös vetovoimainen ja elinvoimainen. En usko temppuihin. Ei ole helppoa tietä. Esimerkiksi datakeskusten rakentamisen ongelmana on se, että ne tuovat vähänlaisesti työpaikkoja ja syövät hurjasti sähköä. Sähkön hinta kallistuu ja se on asukkaille eräänlainen piilovero. Kuitenkin viime vuonna kaikki Suomen kymmenkunta datakeskusta Googlen Haminan datakeskus mukaan luettuna tuottivat  yhteisöveroa yhteensä vain alle kaksi miljoonaa. 

Tämä oli tällaista uupuneen tajunnanvirtaa. Täytyy mennä nukkumaan, ja sitähän sanotaan osuvasti lataamiseksi. Iltarukouksessa rukoilen tänään oman kylän, kunnan ja isänmaan sekä Ukrainan kansan puolesta. Jos ei uni meinaa tulla, voin laskea hevosia, kun meidän kylällä ei ole enää pitkään aikaan ollut lampaita. 

Miinuksella

Mittari on miinuksella ja talvi näkyy asettuvan taloksi ainakin joksikin aikaa. Se on mukavaa, on kiva kulkea talvisäässä, kun ei kura tartu kengänpohjiin. 

Alkaa olla kivasti kinosta

Myös kunnan talous on miinuksella ja eilen katselimme tälle vuotta jo noin seitsemättä erilaista excel-taulukkoa. Niillä pyritään ennustamaan Laihian kunnan toteutumia ja laskemaan, millä alijäämät katetaan. 

Yksityisessä elämässä on talouden seuranta tullut hoidettua tarkkailemalla pankkitilin summaa ja talous on pysynyt tasapainossa niillä vanhan kansan opeilla, että "suu säkkiä myören" ja "ei ne suuret tulot vaan pienet menot". Kunnalla on kuitenkin lakisääteisiä tehtäviä, joista on huolehdittava. Ja vaikka sairaanhoito ja hoiva ei enää kuulu kunnan vastuulle, vaan hyvinvointialueelle, on kunnilla kyllälti pakollisia menoja. Niistä tärkeimpiä ovat koulutuksen järjestäminen, erilaiset kuntalaisten "tekniset" palvelut, hyvinvoinnin ja kunnan elinvoimaisuuden edistäminen. 

Valtiovalta on joutunut pakon edessä leikkaamaan ja on leikannut myös kuntien rahoitusta. Tämä koetaan tässäkin kunnassa. Ja vaikka hallitus on samaan aikaan monien säästöjen kanssa pyrkinyt keventämään (suurempituloisten) verotusta, joutuvat monet kunnat nyt ja lähivuosina vastaavasti kiristämään kuntaverotusta. Se valitettavasti iskee myös pienituloisiin. Ja silti joudutaan myös kuntataloudessa leikkaamaan.

Kun Laihialla kilpailutettiin lumenauraukset, tuli uusi urakoitsija, ja kaikki ei ole tällä lumentulolla alkanut ihan niin kuin Strömsössä. Jotkut ovat syystäkin harmissaan. Toivotaan, että homma alkaa sujua, jos tulee vaikka vielä metrikin lunta, mikä pohjoisessa on ihan tavallista. Kun asuin talven Syötteen mökillä, onnistuin kerran hiihtolenkiltä palaillessa uppoamaan suksineni kokonaan lumeen. Sieltäkin pääsin ihmeekseni kömpimään ylös. Uskon kyllä, että huonoja aikoja seuraa aina paremmat.

Kunnassa ja kunnissa tehdään paljon hyvää työtä, joka jää pimentoon. Moni asiahan huomataan vasta sitten, kun sitä ei enää ole. Olemmekin valtuustoaloitteessa kyselleet sekä kunnan päätöksistä että arkityöstä ihmisläheisempää ja monipuolisempaa tiedotusta kunnan kotisivuille.

Jouko kävi eilen syntymäkodissaan ja toi kuvan Kuortaneen kunnan tiedotuslehdestä NokiPostista. Uusin lehti on 20-sivuinen ja tiedote ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Oli mukava huomata, että kannessa oli monta kuvaa kuntalaisista. Kokemuksesta voin kertoa, että nokiottat ovat ahkeria laduntekijöitä ja lumenauraajia - ja näköjään myös tiedotushenkisiä. 

Jokaisessa Suomen kunnassa ihmiset ovat kunnan ylivoimaisesti paras elinvoimaisuus- ja vetovoimatekijä.