Muutos hyvään ja pahaan

Syntymäpäivänä  elettyä elämää on jo paljon katseltavana taaksepäin ja vähemmän eteenpäin. Päällimmäinen ajatus on, että paljon on tapahtunut ja paljon on muuttunut peruuttamattomasti meidänkin sukupolven aikana. On teknistä ja taloudellista kehitystä.  Jotkut palvelut ovat parantuneet, mutta toiset heikentyneet. Myös sydämen sivistyksessä (omassakin) on tapahtunut ainakin joltakin osin taantumaa. Ehkä on tullut liian helpoksi sanoa vieraammallekin jyrkkiä sanoja.

Ja sitten on vuosien, vuodenaikojen, luonnonilmiöiden ja erilaisten mielenkiintoisten ihmisten elämään tuoma vaihtelu. Olen tänään vastaillut syntymäpäiväonnitteluihin ajatellen erikseen jokaista ihmistä, kiittäen ja rukoillen. Olen saanut tutustua satoihin elämän taitajiin eri puolilta Suomea. Se on rikkautta. Ja sometuksenkin kautta voi ylläpitää monia muistoja ja yhteyksiä. Usein tulee vastaan sekin päivä, kun tuttava tai ystävä poistetaan haikein mielin puhelinluettelosta. 

Useammin kuin ihmisistä olen tainnut kirjoittaa niistä havainnoista, mitkä liittyvät eläimiin ja erityisesti joella tapahtuviin muutoksiin. Keväällä saimme seurata suokukkojen massamuuttoa. Nyt syksyllä olemme ihmetelleet joella satapäisiä sorsaparvia.  Eipä ole tuollaisia joukkoesiintymisiä ennen ollut klasin alla. Saamme seurata reittimuutoksia ja lajien määrällistä vaihtelua. Lapsena hiihdin usein kouluun joenjäätä. Nyt on paljon kuraisia lähes lumettomia talvia ja joskus kovia pakkastalvia, kuten tuleva - näin luulen, ehkä toivonkin.

Sorsia oli taas tänä aamuna koko joen suora täynnä

On hyvä pysähtyä muistelemaan ja hämmästelemään kaikenlaista, myös tavallista ja arkista. Tänään mietimme, onko makutottumuksissamme tapahtunut muutoksia. Maistuisiko äidin valmistama sorsapaisti yhä taivaalliselta, vaikka siinä ei ollut muita mausteita kuin suolaa? Tähän on huomautettava, ettei talossa nyt ole ampujaa eikä kynijää eikä joella onneksi saakaan metsästää, joten sorsapaistin valmistus jää kokeilematta. - Joka tapauksessa tuore puolukkahillo maistuu yhtä maukkaalta kuin lapsena, samoin valokit, vadelmat, mustikat ja karpalot, joita on taas siunaantunut pakastimet täyteen. Luottamustoimet ovat jonkin verran häirinneet marjastusta, mutta onneksi marjasato oli runsas.

Olin maanantaina Vöyrin maaseutulautakunnan kokouksessa, ja siellä katseltiin miten paljon maatilojen määrä alueella on vähentynyt aivan viime vuosina. Esimerkiksi Laihialla aktiivisten viljelijöiden määrä on reilun kymmenen vuoden aikana pudonnut noin sadalla eli 290:stä 194:ään. Se on suuri muutos. Viljelty ala ei sentään ole laskenut samalla tavalla, vaan aktiivitilojen keskimääräinen viljely-pinta-ala on kasvanut. Kaikkiaan tänä vuonna Laihialla oli viljelyksessä n. 10 400 ha peltoa. 

Kuulin, että Laihialla ei ole nykyään viittäkään lypsykarjatilaa. Takana ovat ne ajat, jolloin maitoauto kiersi lähes joka pihassa. Vöyrillä kerrottiin myös, miten paljon maataloussihteerien työ on muuttunut.  Lainsäädännön edellyttämät hakemusten käsittely- tarkastus-, hyväksymis- valvonta- ja takaisinperintätehtävät edellyttävät hyvin monenlaista hallinnollista osaamista ja tietoturvan huomioimista.

Meille nuorille yrittäjille oli haasteellista, kun 30 vuotta sitten "maatalous liittyi Suomen elinkeinoista ensimmäisenä" Euroopan Unioniin eli heti vuoden 1995 alussa alkoi sopeutuminen uusiin määräyksiin ja paperien pyörittäminen. Se oli todella suuri muutos myös henkisellä tasolla. Yhtään helpommalla eivät pääse nykyiset maatalousyrittäjät, joilla on suuret paineet laajentaa tuotantoyksikköjä ja investoida, vaikka tuotteiden hinnat laskevat. Viime vuodet ovat myös ilmojen puolesta olleet monella tavoin haasteellisia, kun välillä on satanut viikkokausia ja sitten paistanut liikaakin ja liian kauan. Satotaso ei ole ollut toivottu. Ja kyllä se sitä ilmastonmuutosta on, vaikkei tuota sanaa saa kaikissa yliopistoissa enää käyttää, kiitos Trumpin ja muiden, joiden on hyvin vaikea hyväksyä tosiasioita.

Kaikkein suurin muutos elämässä on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana, kun ensin tuli korona ja sitten Ukrainan sota ja vielä Gazan sota ja muut maailman konfliktit, joista saamme uutisia joka päivä. Ne ovat vaikuttaneet monen mielialaan, terveyteen ja tulevaisuudenuskoon. Kuolemansurua on podettu Suomessa, mutta erityisesti muualla maailmassa. 50-luvulla syntynyt on ajatellut toisinaan, että nyt tuli meidänkin elämään todellisia uhkakuvia ja ehkä kuitenkin pääsemme täältä pois ennen kuin maapallo räjähtää. 

Ja sitten kuitenkin: katson toiveikkaana eteenpäin, koetan liikkua riittävästi ja syödä terveellisesti. Mietin, josko valokin kukinta onnistuisi ensi keväänä. Tällaiseksi toiveikkaaksi ihminen on luotu. Muutos on ikuista, mutta saa uskoa, että mennään parempaan. "Saa suureksi pieni ja päiväksi yö." 

Riskianalyysi

Lyhyellä urallani kuntapäättäjänä olen miettinyt riskejä. Heti alussa otettiin riski, kun ryhdyttiin rakentamaan kunnan takauksella tätä teollisuushallia. Jos hallin vuokralaisista joku yritys luopuu, eikä saada uutta tilalle, voi tulla tappiota. Kiire oli, riskianalyysiä ei oltu tehty. Ajateltiin, että hyvä kun saadaan Laihialle yrityksiä ja toisille yrityksille uusia tiloja, ja niinhän se tietysti on. Kannatin. Onhan siinä synergiaetuakin, kun joku pykää hallin, josta monet saavat tilaa yritykselleen.

Yrityshalli nousee teollisuusalueelle

Yritykset eivät nykyään mielellään ota riskejä, vaan toivovat, että saavat olla vuokralaisina. Tiettyyn rajaan saakka tämä on hyväksyttävää, mutta yksittäistä yritystä ei voi tukea suurella riskillä. Riski voi toteutua ja kunnan peruspalvelujen tuottaminen voi vaarantua.

Laihialla päättäjät ovat ottaneet useita riskejä. Meillä on kirkonkylässä kaksi hyväkuntoista alakoulua, koska uskottiin, että lapsia syntyy ja lapsiperheitä muuttaa pitäjään. Nyt voidaan arvioida, että olisi pärjätty olemassa olevilla kouluilla. Kaavoitettiin runsaasti asuinalueita, rakennettiin kaavateitä ja kunnallistekniikkaa. Rakentajia ei näin lama-aikana ole ollut toivotulla tavalla. Ei osattu myöskään varautua huonompiin aikoihin ennakolta, valtuusto päätti jopa kiinteistöveronalennuksista, kun oli positiivinen tulos. Vanhassa kunnantalossa oli niin paljon poistamatonta jäännösarvoa, että kun se jouduttiin purkamaan ja tekemään suuri kirjanpidollinen poisto kerralla, meni kunnan tilinpäätös miinukselle ja sieltä on vaikea nousta. Nämä ovat virheitä, mutta ymmärrettäviä, sillä tulevaisuutta on vaikea ennustaa.

Olen kuullut pikkulintujen laulavan, että viimeksi kun tase oli miinuksella, saatiin pelastus kunnan tytäryhtiöistä. Myytiin rakennuksia tytäryhtiöille erittäin hyvään hintaan ja saatiin näin petrattua kunnan tasetta. Tytäryhtiöt ovat kaikesta huolimatta esimerkiksi viime vuonna tuottaneet positiivista tulosta ja täyttäneet kunnanvaltuuston niille antamat tavoitteet. Näin siitä huolimatta, että kunnan konserniohjaus ei ole aina perustunut riittäviin tietoihin. Vanhoissakin taakoissa on kuitenkin yhtiöille vielä haastetta.

Siksi tuntui pahalta, kun maakuntalehti kirjoitti monenlaista virheellistä tietoa kuntakonsernin yhtiöistä. Väitettiin esimerkiksi, että Vuokratalot oy olisi tuottanut kunnalle 40 600 euron tappion, koska sille myönnettiin vapautus lainanlyhennyksestä. Todellisuudessa Vuokrataloille myönnettiin vuodelta 2022 lyhennysvapaa, mikä tarkoittaa lyhennyksen siirtymistä eteenpäin. Kunta, joka oli lainanantaja, ei ollut huomannut huolehtia siitä, että lainaa lyhennetään tai tehdään lyhennysvapaasopimus. Mielestäni se on kunnan häpeä. 

Kun tiedonkulussa ja tarkastuksessa on tällaisia aukkoja, on hyvä että mennään läpi prosessit ja katsotaan, että asiat hoidetaan entistä paremmin. Siksi pitkin hampain kannatin kokoomuksen valtuustoaloitetta. Ajattelin, että vaikka aloitteen otsikko oli väärällä tavalla osoitteleva ja lehtikirjoittelu antoi asioista väärän kuvan, voi hyvällä tahdolla nähdä, että tarkoituksena on parantaa yhteistyötä kunnan ja tytäryhtiöiden välillä. Toivotaan, että pystytään alkaneella tiellä tekemään hyvää yhteistyötä kaikkien ryhmien kanssa kunnan talouden tasapainottamisessa.

Laihia ei kuitenkaan ole mikään auringonlaskun kunta, vaan hyvä kunta asua ja yrittää. Kannattaa tehdä riskianalyysejä, mutta samalla suhtautua luottavaisesti siihen, että jos ei tämän enempää tyritä, tulee myös aurinkoisia aikoja.