Kukko

Meidän Pertun Joona-kukko laulaa erityisesti aamuisin, ja nyt keväällä se laulaa paljon kovemmin kuin pimeinä talvipäivinä. Toissa päivänä Joona sai kuljeskella pihamaalla kevätauringossa. Joona näyttää tarpeettomalta ja joutilaalta, mutta Joonaa tarvitaan. Kuinkahan kovasti kukon pitäisi laulaa, että me näkisimme valheemme ja itkisimme niitä? 

Joona tepastelee Naskalin pihamaalla

Joku sanoi, että kyllä tuokin oli Jeesuksen seurassa, onhan hän galilealainenkin. Pietari vastasi: En käsitä mistä puhut. Siinä samassa hänen vielä puhuessaan kukko lauloi. Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari  muisti Jeesuksen sanat: Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut. (Luuk. 22.)

Eilen illalla Taivalkoskella hiljaisen viikon iltakirkossa oli kymmenen henkeä. Odotin, että meitä olisi 12, mutta hyvä näinkin. Kaksi kuulijaa saattoi osallistua internetin kautta, niin että saatiin opetuslapsien luku täyteen. Muistan, että lapsuudessa hiljaisen viikon illat ja erityisesti pitkäperjantai olivat hyvin tärkeitä kirkkopäiviä. Tuntui, että Jeesuksen ristintie kosketti ihmisten sydämiä. Silloin toivoin, että kunpa meistä tulisi paremminkin ylösnousemuksen Pääsiäisen ja ilon ihmisiä. Nyt vanhempana näen ristintien arvon, ehkä siksi, että omakin tie on välillä ollut raskasta ja osaan paremmin samastua siihen, mitä hylätty, yksin jätetty, ahdistunut Jeesus kokee Getsemanessa. Ristin pääsiäinen koskettaa. 

Taivalkosken kirkon alttaritaulu 

Pysähdyimme eilen tutkimaan Väinö Tigerin maalaamaa Taivalkosken kirkon alttaritaulua Jeesus Getsemanessa, ja mitä se meille kertoo. Tauluhan on yllättävä, koska Jeesus on kuvattu siinä niin kauniina ja rohkeana. Kuvan täytyy olla juuri siitä hetkestä, kun hän ahdistuksensa keskellä rukoilee, ja taivaasta ilmestyy hänelle enkeli, joka vahvistaa häntä. Jeesus taipuu kuuliaisena tehtäväänsä, ja saa siihen tarvittavan voiman. Päivän teksti kuitenkin jatkui: Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin. Ja opetuslapset vain nukkuivat, eivät jaksaneet valvoa hänen kanssaan.

Jeesuksesta sanotaan (Fil.2), että hän oli riisuutunut pois jumalallisuudestaan ja ottanut orjan muodon. Hän todella kärsi ihmisen kärsimyksen. Kuitenkin jotkut silminnäkijät näkivät hänessä myös jotain jumalallista, kun hän suostui kuuliaisena tehtäväänsä. Olen joskus miettinyt, että Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumin kuvaus Golgatan tapahtumista on hyvin riipaiseva ja koskettava, kun Jeesus huutaa: Jumalani, miksi hylkäsit minut? Johanneksen kuvaus Jeesuksesta, joka kallistaa päänsä ja antaa henkensä, on toisenlainen. Ehkä kysymys ei ole ainoastaan siitä, että aika on kaunistanut muistoja (Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu myöhemmin kuin muut), vaan myös katsojan sydämen tilasta ja näkökulmasta: Jotkut saattoivat nähdä kaiken hirveän kärsimyksen takana myös jotain aivan poikkeuksellista hyvyyttä ja kauneutta. 

Kärsimystä ja pimeyttä vastaan tulee taistella. Kuitenkin joskus myös ahdistuksen hetkellä tulee välähdyksellisesti esiin jotain kaunista. Siksi, että Jumala on läsnä.