Karjataloudessa ja pienten lasten äitinä opin, että poikkeamat hyvästä arjesta ovat yleensä huonompaan suuntaan. Eläin, lapsi tai puoliso sairastuu, tai minä tai me kaikki. Suunnitelmat muuttuvat, kysytään joustavuutta ja paljon voimia. Tältä pohjalta yritän ymmärtää sitä, että myös eri tiedotusvälineiden välittämissä uutisissa painottuvat negatiiviset asiat. Mutta on se masentavaa, varsinkin nyt kun maailmassa riittää niin monenlaisia murheita.
Tällä viikolla olen miettinyt, että on kyllä myös paljon turhaa pelon lietsontaa, jota erityisesti nyt olisi syytä vähentää. Jospa tartuttaisiin nyt ensi sijaisesti siihen, mistä saamme voimaa. Toiseksi olisi hyvä keskittyä asioihin, joihin voimme vaikuttaa tai joiden eteen voimme jotakin toimittaa.
Yksi turhimmista tämän syksyn useassa tiedotusvälineessä välitetyistä uutisista on STT:n uutinen, minkä mukaan huono sienisato ennustaa metsien kuolemista. Uutisessa on totta se, että monin paikoin ruokasienisato on tänä kesänä ollut huono. Totta on myös se, että sienet elävät symbioosissa puiden kanssa ja hyödyttävät puiden ravinnonsaantia välittämällä maasta ravinteita. Mutta minun mielestäni höpöä on se, että sienen maanpäällisten osien eli virallisesti sanottuna itiöemien määrä vaikuttaisi tähän millään tavalla. Sienirihmasto kun elää maassa ihan riippumatta siitä, suosiiko kesän sää tattien, rouskujen ja haperoiden nousua. Haastateltu sieniasiantuntija oli jo havainnut muutamien koivujen kuolleen tämän takia. Voisivatko toimittajat yhtään perätä tieteellistä näyttöä? Yhtä hyvin minä voin kertoa, että vuonna 1938 istutetun koivukujamme koivuista samoin kuin pihakoivuista suurin osa voi ikäänsä nähden hyvin, vaikka rouskuja ei näy.
Tällainen uutisointi, missä pelotellaan luontokadolla, on muodikasta eikä siinä silloin totuuden perään kysellä, kun saadaan mieliä liikuttava juttu.
 |
| Oman metsän pohjaa |
Maalaisemäntä tuumaa, että viime vuonna oli kivasti monia ruokasieniä. Nyt tuntuu olevan erityisesti vahverovuosi. Kanttarelli- ja suppissadot ovat mahtavat. Parina vuonna on tullut pohjoiseen hyvin hillaa. Tänä vuonna saatiin myös mustikkaa mukavasti. Hyvä kotivara on pakkasessa. Useiden runsaiden omenavuosien jälkeen saatiin tänä vuonna pieni ja huonolaatuinen omenasato ja nyt yksi niistä harvoista omenista on maustamassa punajuurilaatikkoa. Hyvinä vuosina kannattaa siis aina tehdä vähän enemmän omenahilloa pakkaseen. Mutta kyllä ruokavalio saa vaihdella maan antimien mukaan. Vuodet eivät ole veljeksiä, ja sillä siisti.
