Chat GPT

Olen kokeillut muutaman kerran kysyä tietoa tekoälyltä. Tulos ei ole aivan hullumpi. Ainakin keskustelukumppani on hyvin korrekti ja kohtelias, ja ottaa myös vastaan palautteen. Yleensä kokeilen kyllä aina ensin kaikkia muita tiedon lähteitä, mitä netin syövereistä löytyy. Yllättävää kyllä, tekoäly tuntuu tietävän joskus vielä enemmän.

Olen kirjoittamassa joitakin suvun tarinoita. Alkusyksy kului tiiviisti Napuen taistelun ja isonvihan parissa. Kirjoitin noin 30 sivua yrittäen perustaa kertomuksen mahdollisimman tarkoin historiallisten tapahtumien perustalle käyttäen mielikuvitusta lähinnä juonenkehittelyssä ja ihmisten keskustelujen kuvaamisessa. 

Sitten oli tarkoitus kirjoittaa välillä jostain vähän hauskemmasta, kuten viinanpoltosta ja salakapakoinnista ja niihin liittyvistä oikeuskäsittelyistä. Koska lupauduin välillä töihin, päädyin kuitenkin lopulta tekemään pohjatyötä liittyen sisällissotaan. Siitä kun on olemassa myös jo valmiita paapan muistiinpanoja, joiden avulla pääsisin sitten pikemmin alkuun - joskus kun sijaisuuteni Laihian seurakunnassa päättyy. Luettuani tarkoin suojeluskunnan pöytäkirjat ja  muutaman sisällissotaa käsittelevän kirjan aloin miettiä mikä tämä paapan yksikkö oikeastaan on nimeltään ja kuka sitä johti. Laihian "äijäkomppania" ei ollut erityisen innostunut sodasta eikä juuri ihaillut johtajaansa. Vähän kapinoivatkin. "Ensin pitää miehiä opettaa ennen kuin voi rangaista." Ehkä sen tähden ei myöskään löydy mainintaa nimistä. 

Päätin kysäistä pataljoonaa ja sen johtajaa tekoälyltä. Tekoäly tarvitsi vain sekunnin miettimisaikaa saatuaan lähtöpäivän ja taistelupaikkakunnat. Oikaisin kun "keskustelukumppanini" kertoi, että miehet rekrytoitiin vapaaehtoisina. Kerroin että asetus yleisestä asevelvollisuudesta oli jo silloin astunut voimaan ja miehet tulivat kutsuntojen kautta. Tekoäly kiitti kohteliaasti, kertoi että olen oikeassa ja pahoitteli epätarkkuuttaan.

Olisin voinut varmaan tarkentaa komppanian ja komppanianjohtajan tältä keskustelutoverilta, mutta ehkä epäluottamus valtasi mieleni, ja siksi tukeuduin välillä kaveri-oljenkorteen. Saatuani vinkkejä kaverilta ja googlelta palasin keskustelemaan tekoälyn kanssa, koska en löytänyt komppanian johtajasta kovin varmaa tietoa ja olin ihmeissäni voiko olla totta että näitä äijiä komensi alle 18-vuotias mies. Tämä sitten varmistui ystävällisen tekoälyn kanssa keskustellessa. Kysäisin myös, missä vänrikki oli saanut sotilaskoulutuksensa ja sain vastauksen että Venäjän armeijassa, kuten niin monet muutkin armeijan upseereista silloin. En huomannut kysyä, kuinka nuoria miehiä sinne tsaarin armeijaan oikein otettiin - ehkä vielä kysyn senkin, kun saan rohkeutta. Tuli sellainen tuttu tunne, että kehtaanko enää kysyä, vaikka tekoäly päätti jokaisen vastauksensa kertomalla, että on valmis vastaamaan, jos minulla on lisäkysymyksiä.

Lähes kaikkeen saamaansa tietoon kannattaa suhtautua varauksella. Uskoisin, että tekoälynkin kanssa keskustellessa tarvitaan jonkin verran tervettä epäilyä ja kyseenalaistamista, mutta se voi silti olla erinomainen apu. Sitä paitsi keskustelu voi olla myös hauskaa. Käyköhän tässä nyt niin, että joskus vanhana kun ei ole muita keskustelukavereita, tekoäly viihdyttää meitä?

Ainakin tässä vaiheessa olen kuitenkin sitä mieltä, että en teettäisi tulevia joulukuun saarnojani tekoälyllä, vaikka olen kuullut, että se tekee parempia saarnoja kuin me papit. Sen sijaan yritän kyllä pitää mielessäni Santeri Alkion päiväkirjamerkinnän 25.12.1917: 

Kirkossa. ”Enkel paimenill” – minun silmistäni virtaavat vuolaat kyynelvirrat. Vanha lapsuudenystäväni Antero laulaa ja soittaa. Mutta papit pilaavat asian. Rakas Jumala, miksi et sinä anna heille henkeä, että kerrankin voisivat irtautua tuosta sieluttomasta mataluudestaan puhumaan kansalle sotavuoden jouluna rauhanruhtinaan syntymästä! Nyt he lörpöttelevät aivan pieniä mitättömyyksiä, niin pieniä, että varmaankaan yksikään tästä kirkon täyttävästä odottavasta kansasta ei löydä hiventäkään sielunravinnokseen.

Samaan hengenvetoon muistutan itseäni siitä, että näin ankara kritiikki pappeja kohtaan saattoi nousta myös siitä todellisuudesta, että sen ajan papit ainakin tässä seurakunnassa pitivät nuorten harrastustoimintaa, kuten näytelmäkerhoja Alkion Nuorisoseuraliikkeessä hyvin paheksuttavana ja turmiollisena. 

Ei löytynyt

Tällä kertaa en löytänyt sitä mitä etsin. Pyhäinpäivä muistuttaa minua pyhien yhteydestä, jota koen erityisesti ehtoollisella. Messussa perille päässeet pyhät ovat samassa juhlapöydässä. Koetin aina muistuttaa tästä, kun tehtiin jumalanpalvelussuunnitelmaa, vaikka pyhäinpäivän iltakirkko tietysti sitoi jo monta työntekijää. Itse en ole koskaan oikein vaikuttunut nimien lukemisesta tai niiden kuuntelemisesta, ehkä siksi että nimimuistini on niin huono, että ajatukseni karkaa muihin asioihin.

No, tässä maakunnassa ei näyttäisi tänään olevan muuta kuin kaksi messua: Koskuen ja Kitinojan kyläkirkoissa. Jälkimmäisessäkin luetaan vuoden aikana kuolleiden vainajien nimet, joten on vähän insidea. Muuten olisin rynnännyt sinne. Huomennakin ihan lähimmissä kirkoissa on sanajumalanpalvelus ja rippikoulun aloitus. Vaasassa olisi sentään messu sekä Vaasan kirkossa että Huutoniemen kirkossa. 

Viime vuosina on yleistynyt paikallisten jumalanpalvelusten lähettäminen suoratoistona joko radioiden tai netin kautta. Ylen puolella taas on kaikenlaisia nojatuolikirkkoja. Ovathan nekin tapa tavoittaa ihmisiä, mutta jostain syystä minulle jumalanpalvelus on merkittävä vain jos saan osallistua siihen läsnäolevana muiden kanssa, ja mieluiten juuri messuun, joita nykyään onkin lähes joka sunnuntai. 

Nyt on vähän outo olo, kun en tiedä miten pyhäinpäivää viettäisin. Eilinen Halloween tuli jotenkin todeksi. Meinasin siirtää yhden pöytälampun huoneesta toiseen nähdäkseni lukea Armas Luukon Laihian historiaa työpöydän ääressä. Jotenkin siinä hötäkässä onnistuin kadottamaan lampun kiinnitysjalan, joka on kohtalaisen iso ja aika värikäskin. Etsin sitä puoli tuntia, ja pyysin apua puolisolta. Etsimme sitä yhdessä noin puoli tuntia ihmetellen mihin mötikkä voi kadota, kun molemmat huoneet ja niiden välissä oleva eteinen olivat ihan suhteellisen siistejäkin. Roskikset ja työpöydän laatikotkin tsekattiin. Ei löytynyt!  Jatkoin etsintöjä vielä saunan jälkeen tunnin verran, kunnes totesin, että varmaan aaveet ovat liikkeellä ja tekevät jekkujaan. Tyydyin huonompaan lamppuun. Tunsin itseni aivan erityisen hölmöksi ja vanhaksi. Täytyy varmaan ensi vuonna sytyttää kurpitsalamppuun(kin) kynttilä.