Arvotyhjiö

Kaiketi maailman tämän hetken suurten ongelmien syynä on arvotyhjiö. Se on ennen kaikkea suurten johtajien ongelma, mutta on hiipinyt salakavalasti myös suomalaisten arkielämään. Arvot osoittavat suuntaa, ja suunta on nyt hakusessa.

Ensin sananen maailman valtaapitävistä. Presidentti Putinin tavoitteena ei varmaankaan ole Venäjän kansan hyvinvointi, vaan olla se henkilö joka tekee Venäjästä taas suuren maailmanvallan. Laajenemispyrkimykset ovat maailmanhistoriassa olleet lähes kaikkien sotien taustalla. Ja tällä kertaa oman arvon maksimointi taitaa olla laajenemispyrkimysten motivaattori. Putin haluaa olla palvottu tsaari.

Amerikkalaiset taas äänestivät Trumpin presidentiksi, vaikka tiesivät hänen valehtelevan niin paljon kuin ehtii ja pyrkivän tekemään diilejä joka asiasta.  Heillä oli vapaat vaalit ja olisi ollut mahdollisuus asettaa toinen ehdokas tai äänestää toisin. Enemmistö kuitenkin äänesti Trumpia. Moni nimittäin ihaili hänen vahvuuttaan ja luotti siihen, että hän saa talouden kuntoon niin että amerikkalaiset saavat enemmän liksaa. Millään muulla ei oikeastaan ollut väliä. Paitsi joillekin uskovaisille.

Jotkut uskovaiset nimittäin kannattivat Trumpia ennen kaikkea siksi, että hän osoitti myötämielisyyttä Israelille. Trump osti tekovanhurskaudellaan monia kristittyjen ääniä. On nimittäin olemassa uskovia, jotka pitävät edelleen vanhatestamentillisesti Israelia Jumalan omaisuuskansana, jonka tukena täytyy olla aina ja kaikissa asioissa. Heiltä on jäänyt lukematta ne Uuden testamentin kohdat, joissa selvästi sanotaan, että eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin (Room. 9). Jumalan kansaksi luetaan nyt heidät, jotka uskovat hänen lupauksiinsa ja liittyvät Jeesukseen Kristukseen. Kristus on seurakunnan kulmakivi, jonka kautta Jumalan kansa nyt määritellään. (1. Piet. 1). 

Katson kuuluvani tähän uuteen Israeliin, Jumalan kansaan. Jeesus oli syntyperältään juutalainen ja varmasti kaikki israelilaiset ovat edelleen Jumalalle rakkaita, uskovat Kristukseen tai eivät. Mutta kansainvälistä oikeutta on noudatettava. Israelia on aivan varmasti loukattu, mutta en löydä Raamatusta enkä varsinkaan Uudesta testamentista sellaista kohtaa, että alistaminen, säälimätön kosto ja naapurikansan tuhoaminen olisi sallittua. Ei kristityille, ei juutalaisille, ei kenellekään. Jos Trump on tällaisen tuhoamisen nimissä saanut kannatusta, se on arvopohjaltaan väärää kannatusta. 

Tämän päivän uutisten valossa tuntuu myös vaikealta uskoa, että joku suuri kansa voisi olla katkera siitä, ettei ole pystynyt tuottamaan riittävästi tuotteita, joita haluaisimme hankkia. Miten minut voitaisiin määrätä korvausvelvolliseksi siitä, että USA ei ole saanut vaihtotasettaan kuntoon? Jos jollain on liikaa valtaa, hän voi esittää aivan järjettömiä ajatuksia. Oikeastaanhan Euroopan pitäisi esittää USA:lle lasku siitä, miten epäterveellisiä ja rikollisia malleja maa on tuottanut maailmalle. 

Ehkä tullipolitiikalla ja korvausvaatimuksilla pyritään viemään Euroopan huomio ja voimat niin että Ukraina jäisi yksin ja Venäjä saisi sen valtaansa. Sittenkö olisi Amerikan laajentumisen vuoro? Näinkö alueita ostetaan ja myydään? 

Tähän asti on ollut helppo kirjoittaa. Mutta sitten tulen suomalaisten arkielämään. Ovatko arvot hapertuneet?  Onko rehellisyys kunniassa? Onko raha liian tärkeää erityisesti rikkaille? Onko lähimmäisenrakkaus ja jokaisen elämän luovuttamaton arvo mielessä kirkkaana? Entä arvostammeko liikaa ns. vahvoja johtajia? Useinhan kuulee huudettavan vahvan johtajan perään. Viisaus ei kuitenkaan asu yhdessä päässä. Työpaikoilla ja kaikissa yhteisöissämme voimme parhaiten ja saamme aikaan hyviä tuloksia silloin, kun saamme olla osallisia päätöksenteosta ja voimme sitoutua yhteiseen päämäärään, jonka eteen ponnistelemme yhdessä toistamme kannustaen ja saavutuksista iloiten. Miksi tämä tuntuu niin usein unohtuvan? 

Ja pidetään vain tasa-arvo kaikissa tavoitteissa mukana, vaikka se ei liene koskaan ollut amerikkalainen arvo. Se on kuitenkin erittäin raamatullinen arvo. Jeesus otti yhtä lailla vastaan lapset, vierasmaalaiset, vammaiset, prostituoidut, työtätekevät, verottajat ja valtaapitävät. Maanviljelijä sai kantaa Vapahtajan ristiä, joka toi uuden toivon koko maailmalle. 

Paavali kirjoitti galatalaisille: Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Aabrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu. 

Tätä luvattua maata emme maan päällä saavuta, mutta jo sitä kohti kulkiessamme täytyy pitää suunta selvänä. Parhaimmillaan maallinen voi olla aavistus taivaallisesta. 

Riippuvainen

Riippuvaisuutta ei tänä maailmanaikana pidetä suotavana. On pitänyt oppia, ettei saa olla riippuvainen Venäjän öljystä ja maakaasusta tai lannoiteteollisuudesta. Ei pidä olla riippuvainen amerikkalaisten hävittäjien varaosien saannista tai USA:n ase-avusta. Liittolaiset muuttuvat äkkiä vihollisiksi ailahtelevaisten valtiaiden puheissa, ja teoissakin. Riippumattomuuden tavoittelu takertuu herkästi myös ihmissuhteisiin. Se, joka on pettynyt rakkaudessa tai ystävyydessä, saattaa pelätä sitoutumista toisiin ihmisiin. Sitoutuminen jopa omiin arvoihin saattaa höllentyä. Elämästä tulee irrallista epäluottamuksen elämää.

Kun synnyimme, olimme pitkään täysin riippuvaisia vanhempien tai muiden meistä huolehtivien huolenpidosta. Ja pysymme syvästi riippuvaisina muista elämän loppuun saakka, halusimmepa tai emme. Täytyypä oikein miettiä tätä.

Olen riippuvainen niistä, jotka tuottavat ruokaa ja lämpöä, tai valmistavat vaatteita. Olen riippuvainen toisten avusta. Olen riippuvainen läheisten rakkaudesta, ystävyyden ja hyväksynnän osoituksista. Olen riippuvainen siitä mitä muut tekevät tai jättävät tekemättä, jopa ilkeistä ihmisistä. Elämäni on riippuvainen siitä, mitä tapahtuu maailmanpolitiikassa. En pysty katkomaan kaikkia niitä siteitä, joiden kautta olen kiinni toisissa ihmisissä ja maailman tapahtumissa, vaikka joskus haluaisinkin.

Riippuvaisuus on tietenkin vielä paljon syvempää. Olen riippuvainen ilmasta, jota hengitän. Olen riippuvainen lehtivihreähiukkasista. Olen riippuvainen monista hyönteisistä ja isommista olioista. Olen riippuvainen menneiden sukupolvien aikaansaannoksista. Olen riippuvainen hänestä, joka on luonut maailman ja minutkin. Riipun hänessä riippuvaisena ja kyselen, kuten lapsena, voiko hän kuulla kaikkien huokaukset. Voisiko hän pitää huolta siitä, että tämä tärkein luottamussuhde säilyy? 

Koen, että tässä riippuvaisuudessa voin olla vapaa ja rohkea. Kaikki ei ole myytävänä, kaikesta ei tehdä diiliä. On olemassa oikea ja väärä, ja saan apua, kun yritän erottaa ne toisistaan.