Tehkää parannus

Talvisodan päättymisen muisto
Saarna Taivalkosken kirkossa 15.3.2020

Tekstit: Jer. 26:12-16  Ilm. 3:14-19  Joh. 12: 37-43

Kohtalokas tapahtuma yllättää

Talvisodan päättymisestä tuli perjantaina kuluneeksi 80 vuotta ja muistelemme sota-aikaa kiitollisena itsenäisyydestä ja saadaksemme siitä myös rohkeutta. Kansainvälisen tilanteen kiristyminen oli tiedossa vuonna 1939 jo ennen talvisodan syttymistä 30.11. Uutisia seurattiin huolestuneina. Toisaalta toivottiin, ehkä tämä menee ohi. Varusteluun ei käytetty kovin paljon rahaa. Oli muitakin tarpeita. Tiedustelutietoja saatiin, mutta kokonaiskuva rajan taakse kerääntyneiden joukkojen määrästä ei oikein hahmottunut. Kenraali Wallenius onkin sanonut talvisodan puhkeamisesta: Kohtalokas tapahtuma on aina yllätys. Sen vuoksi se ei koskaan tapaa kansaa ja yksilöä lopullisesti valmiina. Pommitukset alkoivat ja puna-armeijan joukot vyöryivät yli rajan tavoitteenaan marssia kahdessa viikossa Ouluun.

Jotain samaa olemme kokeneet tämän vuoden alkukuukausina, kun olemme sydän vavisten seuranneet koronaviruksen etenemistä Kiinasta Eurooppaan ja omaan maahamme. Voisiko se olla totta, että se tulee tänne? Onko tämä totta?

Kehotus parannukseen

Tämän päivän Raamatun teksteissä on monta varoituksen sanaa. Profeetta Jeremia kehottaa parannukseen ja kääntymykseen, sillä onnettomuus uhkaa. Tuossa profetiassa hän käyttää kääntymisestä verbiä, joka tarkoittaa ”tehkää hyvää, tehkää oikein”.  Tehkää hyvää ja kuulkaa Herraa! – Ja kansa kuulee häntä.

Ilmestyskirjan Johannes näki näyssä Kristuksen kirkkauden niin kuin myös profeetta Jesaja, josta äsken luettu evankeliumiteksti kertoi. Johannes sai ylösnousseelta Kristukselta tehtäväkseen kirjoittaa kirjeitä seitsemälle seurakunnalle, jotka kaikki sijaitsivat nykyisen Turkin alueella. Kirjeissä oli varoituksen ja kehotuksen sanoja. Laodikean seurakunta ei saanut yhtään kiitoksen sanaa, sillä se luotti rikkauksiinsa enemmän kuin Jumalaan, se luuli, ettei tarvitse mitään. Mutta todellisuudessa se oli köyhä, sokea ja alaston. Tee parannus, luovu penseydestäsi!

Talvisodan alkaessa ja taistelujen kestäessä tehtiin parannusta. Moni polvistui Jumalan eteen ja kantoi hänelle hätänsä rukouksessa. Rintamalla rukoiltiin, kodeissa rukoiltiin. Kotirintamalla leivottiin leipää ja taikina siunattiin hartaasti ristinmerkillä. Se joka suinkin ehti, neuloi villavarusteita rintamalle, ja jokaiseen silmukkaan oli kätkettynä rukous.

Tämän päivän aiheena on Jeesus, pahan vallan voittaja. Sama ajatus oli presidentti Kalliolla, kun hän kirjoitti rukouksen Suomen puolesta talvisodan aikana. Luen rukouksesta muutamia lauseita: Auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua. Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä. – Me kerskaamme sinun voitostasi Pahuuden henkivaltoja vastaan – Auta meitä Pyhän Henkesi kautta omassa elämässämme taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun saakka. Tee meidät kansamme keskellä merkiksi sinun vapahtavasta armostasi. Täytä meidät sinun rakkaudellasi, että me tulemme kuuliaisiksi sinun käskyillesi. 

On se merkillinen sota-ajan rukous. Presidentti Kallio ei rukoillut suoraan voittoa ulkoisesta vihollisesta, vaan nosti esiin sen pahuuden, joka vaikuttaa meidän itse kunkin elämässä ja jota vastaan on taisteltava. Samalla saamme luottaa Jumalan armoon ja pyytää, että hän johdattaisi rakkauden tekoihin.

Tällaista parannusta me jokainen tarvitsemme tänään. Talvisota yhdisti kahtia jakautuneen kansan yhteiseen ponnistukseen vapauden ja itsenäisyyden puolesta ylivoimaista vihollista vastaan. Taistelu lähti siitä, että tuotiin oma köyhyys ja kurjuus Jumalalle ja turvauduttiin ainoaan auttajaan. 

Huolenpito ja hyvän tekeminen

Tärkeää oli myös se, että kansalaiset tekivät velvollisuutensa ja noudattivat esivallan ohjeita. Yksi niistä oli: Kaatunut toveri on ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa noudettava omien luokse – tämä on rehdin sissin ja suomalaisen taistelijan ehdoton velvollisuus. Ruumiiden pelastajat ottivat riskejä ruumiita kerätessään. Erilaisiin asentoihin jäätyneet ruumiit kuljetettiin rintamalinjan taakse, sulateltiin saunassa tai riihessä, oiottiin, riisuttiin, pestiin, kiedottiin puhtaisiin liinavaatteisiin, aseteltiin arkkuihin ja lähetettiin kotiin haudattaviksi. Kotiin lähettäminen ei ollut selviö, mutta muodostui pian käytännöksi sotilaiden ja kotirintaman sitä toivoessa. Perustettiin kaatuneiden evakuoimiskeskuksia, joista yksi sijaitsi Taivalkoskella. Huolenpito, jopa kuolleista, ja sankarihautajaiset pitivät yllä taistelutahtoa niin että jaksettiin ja selvittiin.

Jos kansa ennen talvisotaa oli kahtia jakautunut, nyt se on ollut ehkä useampaankin osaan jakautunut. On syytelty toisia, lopetettu toisen kuunteleminen ja kunnioittaminen. Kieli on rumentunut. Itsekkyys ja oman edun tavoittelu on vallannut mielet. Tämä on ollut nähtävillä jo useita vuosia. Se on tartuttanut minut ja sinut, jokaisen meistä tavalla tai toisella. Synti todella vaikuttaa jokaisessa.

Nyt epidemian lähestyessä on tullut ilmi, että jotkut haluaisivat välttää vastuutaan ja oman tehtävänsä hoitamista, jos samalla voi altistua tartunnan vaaralle. Pahimmillaan tällainen itsekäs tai liian huoleton asenne johtaa siihen, että apua tarvitseva jää ilman hoitoa. Ja jos itsekkyys voittaa, se joka seuraavaksi jää ilman hoitoa, voi myös olla asianomainen itse.

On myös toisenlaisia merkkejä. On ihmisiä, jotka jo nyt ponnistelevat äärirajoilla huolehtiessaan tartuntaketjujen jäljittämisestä ja epidemian vastustamisesta. Oikeastaan koko maailma on osoittanut, että ihmishenkeä pidetään arvokkaana. Ollaan valmiit ylivoimaisiin inhimillisiin ponnistuksiin ja mittaviin taloudellisiin uhrauksiin, että voitaisiin varjella erityisesti ikäihmisiä ja sairaita saamasta virustartuntaa. Se osoittaa, että arvot ovat kohdallaan.

Luin että pääkaupunkiseudulla on syntynyt uudenlaista avun antamisen mieltä. Tarjotaan apua arkiasioihin ja kaupassakäyntiin. Eräs nuori nainen oli pudottanut ikääntyneen rouvan postiluukusta lapun, että voin käydä asioilla, jos tarvitaan. Pian oli tullut puhelu: Olet Taivaan Isän lahja, en ole päässyt apteekkiin.

Talvisota ja virustauti ovat tietenkin hyvin erilaiset kohtalot ja asiat.  Silloin ihmiset joutuivat lähtemään kodeistaan, nyt kehotetaan pysyttelemään mahdollisimman paljon kotona. Koti on turvapaikka.

Mutta jotakin yhteistäkin näillä asioilla voi olla. Talvisodassa kaatui sotatoimissa noin 25 000 suomalaista ja 44 000 haavoittui. Historian ehkä pahin pandemiavirus Espanjantauti vuosina 1918-1919 johti niin ikään 25 000 suomalaisen kuolemaan, maailmanlaajuisesti kuolleita oli jopa 100 miljoonaa. Espanjantauti oli vaarallisin nuorille ihmisille. 

Olen saanut syntyä ja elää rauhan aikana, ja olen kiitollinen siitä heille, jotka tekivät parhaansa, puolustivat maatamme ja rakensivat sen hyvinvoinnin. Nyt luonto on yllättänyt meidät sodan jälkeen syntyneet osoittamalla, että huolimatta teknologian kehityksestä ja luottamuksesta omaan viisauteemme ja rikkauteemme olemme tänäkin päivänä alttiita monille yllättäville vaaroille. 

Meillä on kuitenkin turva, joka voi auttaa hädän hetkellä. Siksi meille kuuluu tänään profeetan kehotus: Tehkää hyvää ja kuulkaa Herraa!  

Hyvää voi tehdä keskustelemalla ystävän tai yksinäisen kanssa puhelimessa, kirjoittamalla viestejä, itkemällä yhdessä, jos siltä tuntuu. Jumalaa voi kuulla vaikka avaamalla Raamatun, kuuntelemalla hartausohjelmia ja lukemalla hyviä kirjoja. Jos sydän on ollut paatunut, ehkä Herra herättelee meitä nyt huomaamaan, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. 

Hanki kultaa, valkoiset vaatteet ja silmävoidetta
Kristus kehottaa meitä, kuten laodikealaisiakin, hankkimaan tulessa puhdistettua kultaa, mutta ei sijoitusmielessä. Laodikeassa myytiin pyhiinvaeltajille kultaisia patsaita. Mutta tulessa puhdistettu kulta on todellisen kestävyyden vertauskuva. Kristus sanoo: Olkaa kestäviä.

Kristus kehottaa meitä myös hankkimaan valkoiset vaatteet ja pukemaan ne ylle. Laodikea oli kuuluisa mustan villan tuottamisesta. Mutta me mustat lampaat tarvitsemme Kristuksen pyhyyden ja puhtauden. Pue päällesi Jeesus Kristus, hän peittää sinun syntiesi paljouden, sillä hän on Golgatalla kuollut puolestasi ja maksanut velkasi.

Kristus kehottaa meitä hankkimaan silmävoidetta, että näkisimme. Laodikea oli tunnettu lääketieteestään, siellä valmistettiin tehokasta ja kuuluisaa silmävoidetta Pamukkalen vesistä salaisen reseptin mukaan. Mutta Kristus toivoo, että silmämme avautuisivat niin että näkisimme, missä apu ja pelastus ovat. Vapahtajan näkeminen on uskoa.

Hänen kirkkautensa voi ilmestyä sinullekin, kuten Ilmestyskirjan Johannekselle. Ylösnoussut Kristus tulee lähellesi, laskee oikean kätensä päällesi ja sanoo: Älä pelkää, minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. (Ilm.1:17-18.)