Matkalla

Lähtösaarna Taivalkosken kirkossa 3.5.2020

Teksti Joh 17:11-17

Ylösnoussut Jeesus rukoili näin opetuslastensa puolesta. Hän oli jo noussut haudasta ja ilmestynyt monille. Mutta hänellä oli taivasikävä, hän koki, että ei kuulu maailmaan ja on jo pian Taivaallisen Isän luona. Joillakin vanhoilla ihmisillä on tällainen tunne, että pian olen perillä, mutta harva meistä kuolemaa ja taivaaseen pääsyä kaipaa. Matkalaisia kuitenkin olemme, ja jossain on määränpää, sen tiedämme ja tunnemme. 

Älkää riidelkö matkalla

Jeesuksella oli Isälle kolme tärkeää pyyntöä:
Ensimmäinen pyyntö: Suojele, Isä, opetuslapsia, että he olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtä - Isä ja Poika. 

Kun olin lapsi, kansakoulun aamuhartauksiin kokoonnuttiin joka päivä Perälän koulun suureen juhlasaliin. Eräänä aamuna opettaja kertoi Joosefista. Muistattehan sen kertomuksen! Veljet tulivat Joosefille kateellisiksi ja pudottivat hänet kaivoon ja möivät orjaksi Egyptiin. Joosef kuitenkin menestyi siellä, joutui välillä moneksi vuodeksi syyttä vankilaan, mutta sitten taas Jumala auttoi hänet nousemaan faaraon tärkeimmäksi virkamieheksi. Hän varastoi viljaa pahan päivän varalle. 

Tulivat laihat vuodet, nälänhätä, ja Joosefin isä lähetti Joosefin veljet hakemaan E-ruokaa eli Egyptin viljaa. He eivät tunteneet Joosefia, ja Joosef koetteli, vieläkö veljillä on pahuus sydämessä. Joosef meni salaa itkemään, kun näki, että veljet ovat muuttuneet ja katuvat pahuuttaan. Silti hän pani heidät vielä koetukselle. Monien vaiheiden jälkeen Joosef lopulta paljasti itsensä veljilleen, ja itkien sanoi, että älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne – tämä kaikki on ollut Jumalan johdatusta. Ja sitten, kun hän lähetti veljet hakemaan Jaakob-isää Egyptiin, hän antoi tärkeän ohjeen: ”Älkää riidelkö matkalla”. Olisi varmasti helppo kehittää riitaa siitä, kuka nyt kertoo isälle, miten Joosefin kanssa aikanaan kävi, kenen idea oli pudottaa hänet kaivoon, ja kenen idea myydä, ja kuka vastusti, ja kuka keksi valheet, jotka isälle kerrottiin. Älkää riidelkö matkalla – siitä opettaja puhui. Että se koskee meitä kaikkia. Olemme taivasmatkalla ja meidän on pyrittävä elämään sopuisasti, toisiamme kuunnellen ja kunnioittaen. Sitä kirkossa tarvitaan. Oikeassa olijoita on aina riittänyt, mutta riittääkö niitä, jotka antavat anteeksi, näkevät Jumalan johdatuksen elämässä ja noudattavat Joosefin kehotusta, ettei riidellä matkalla, ja rakentavat yhteyttä niin kuin Jeesus toivoo.

Päästä meidät pahasta

Toinen Jeesuksen pyyntö Isälle oli: Varjele opetuslapset pahalta. Pahalta varjeltumista pyydämme myös Isä meidän -rukouksessa. Luther kirjoittaa Isossa katekismuksessa, että kun rukoilemme ”päästä meidät pahasta”, pyydämme varjeltumista Paholaisen juonilta. Hän nimittäin asettuu kaiken sen tielle, jota rukoilemme. Hän ei tahdo, että Jumala saa kunnian ja että hänen tahtonsa tapahtuu ja hänen valtakuntansa tulee. Hän ei tahdo, että kaikille riittäisi jokapäiväistä leipää eli ruokaa, vaatteita, tärkeitä ihmisiä, merkityksellistä työtä ja hyvän esivallan suojelusta. Hän ei tahdo, että sinulla olisi iloinen ja hyvä omatunto. Sen tähden Jeesus rukoili varjeltumista pahalta, ja me pyydämme: Päästä meidät pahasta. 

Tämä pyyntö torjuu myös kaikkea muuta pahaa, mikä meitä voi kohdata sielunvihollisen valtapiirissä. Luther luettelee köyhyyden, häpeän ja kuoleman. Vihollinen tahtoo tuottaa hätää ja tuskaa, hän tahtoo saattaa epätoivoon ja epäuskoon ja on ollut murhaaja alusta asti. Tähän voisi lisätä, että varmasti koronakin on yksi hänen aseensa. Mutta saat luottaa siihen, että joudumme vain jonkin aikaa kärsimään näissä koettelemuksissa. Jumala itse voi ja tahtoo voimallaan varjella uskossa jokaisen, joka ikävöi päästä kerran kotiin. Saat jo nyt kulkea voittajan seurassa, sillä Jeesus on voittanut synnin, kuoleman ja pahan vallan.

Olkaa pyhät

Kolmas Jeesuksen pyyntö oli: Pyhitä heidät totuudellasi. 

Jumala on pyhä - ja Jeesus sanoi, että Jumala on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Jeesus on pyhä ja Jeesuksen omat, kastetut ja uskovat ihmiset ovat pyhiä ihmisiä. Pyhät ihmiset heijastavat Jumalan pyhyyttä. Siksi Paavali tervehti korinttilaisia kutsuen heitä Kristuksen Jeesuksen pyhittämiksi, Jumalan kutsumiksi pyhiksi. Sellaisia myös sinä ja minä olemme, Jumalan kutsumia ja Jeesuksen pyhittämiä.

Harva meistä pitää itseään pyhänä, harva aivan pahanakaan. Mutta kun mennään totuuden perukoille, olet ja olen molempia, paha ja pyhä. Jokaisen pahan Kristus voi tehdä pyhäksi, ja niin syntisten seurakunta voi tuoda tähän maailmaan Jumalan armon ja kirkkauden säteen. 

Olemme veisanneet matkalaisten virsiä yhdessä, ja jos hyvin käy, matkamme päättyy samaan kuoroon. Matkaevääksi saan täältä Taivalkoskelta virsikirjan, jota käyttäessäni muistan teitä ilolla. Virret ovat minulle rakkaita. Sain valita tämän palveluksen virret, ja kerron niistä nyt jotain: 

- Aamuvirsi 538 Oi Jeesus lohdutukseni on ihana rukous, missä saan muistaa lähimmäisiä, ystäviä ja päivän tehtäviä. Virren eräs kohta puhuttelee siksi, että se on niin todeksi koettu: Vain askel riittää siirtämään tulevaan toiseen elämään. Sielun turva ja uskallus on kuitenkin Jeesuksessa.

- Virsi 334 on riemullinen armon lasten virsi, jossa on suuri lupaus: Armon saa se armosta ken vain etsii Jeesusta.

- Virressä 924 Kahden maan kansalainen katselee tuntematonta reittiä eteenpäin ja vaellus on vaivaista, niin kuin esimerkiksi tällaisella nivelrikkoisella on, ja muutenkin. Mutta kaunista on katsella myös taaksepäin, missä elämän jäljet piirtyvät pientareelle. Virren lopulla on sykähdyttävät sanat: Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran! 

- Äsken veisatun harvinaisen hautajaisvirren 619 Eijaa, jo laulaa sielu kiitostansa minulle opetti kuolinvuoteellaan ystäväni Päivi Niemistö. Hän sanoi, että kai nyt ainakin Jouko tämän osaa, kun sävelmä on Kuortaneelta. Eijaa on latinalainen sana, joka on riemun huudahdus. Kuin puhdas kulta auringossa loistaa, niin pyhäin parvi kunniaasi toistaa. Soi enkeleitten ja autuaitten iloinen soitto jälkeen kyyneleitten.

- Pian laulamme virren 493 Jeesus lasten auttaja. Kun 16- ja 20-vuotiaat pikkusiskoni kuolivat auto-onnettomuudessa, autosta löytyi kirje, jonka kuskina toiminut Suvi-Päivikki oli kirjoittanut lohdutukseksi kummitädilleni. Olivat kirjettä sairaalaan viemässä ja siinä oli siteerattu tuota virttä vanhan käännöksen sanoin: Mikä liekin matka mulla, onnen ohjat ain on sulla, suo mun luokses tulla. Onnettomuus johtui eteen juosseesta hirvestä, mutta saamme uskoa, että ohjat on aina Taivaan Isällä.

- Ylistysvirtenä vielä veisaamme kaksi säkeistöä perhevirrestämme 194. Kerubitkin, jotka ovat Jumalan lähimpiä seuralaisia ja palvelijoita, kumartavat kasvoilleen Pyhän edessä. Emmekö me siis kiittäisi ja ylistäisi häntä, joka on antanut meille elämän, johdattaa sitä, varjelee uskossa, on avannut meille tien ja odottaa kotiin?