Saarna 2. paastonajan sunnuntaina 17.3.2019 Taivalkosken kirkossa
Suuri on sinun uskosi
Harva suomalainen kristitty kokee, että minulla on vahva usko. Monet ovat hyvin arkoja uskossaan. Ajatus kulkee sitä rataa, että en minä mikään uskovainen ole, mutta kyllä minä iltarukouksen luen joka ilta. Tai en ole uskovainen, mutta meidän lapset kastetaan. Tai että minä olen kai pakana, mutta jos se jälleennäkeminen on totta, niin joka päivähän minä olen lähempänä sitä päivää, että saan nähdä rakkaani. Noissa ajatuksissa on mielestäni monta uskontunnustusta, kun ihminen tahtoo rukouksessa kääntyä Jumalan puoleen, kantaa lapsensa vahvemmille käsivarsille ja luottaa iankaikkisen elämän lupauksiin. Uskon, että Jumala näkee sydämeen.
Jeesus sanoi Kanaanilaiselle naiselle, että suuri on sinun uskosi, ja teki niin kuin nainen toivoi. Ehkä tuo vastaus oli naiselle yllätys. Se on myös tämän päivän sanankuulijalle sellainen sana, jonka voi kuulla monella tavalla. Esitetäänkö tässä ikään kuin vaatimus, että täytyy uskoa lujemmin, niin Jeesus toteuttaa rukouksemme ja pyyntömme? Joskus näin tehdäänkin kristillisissä piireissä, annetaan ymmärtää, että uskosi on heikko ja siksi et saa mitä Jumalalta pyydät. Jos vain uskoisit lujemmin…
Onko kellään lujaa uskoa? Sanoisin että ei. Kerran Jeesus nimittäin moitti opetuslastensa heikkoa uskoa. Silloin asialla oli isä, joka tuli pyytämään apua pojalleen, joka oli sairaana. Pojalla oli sairaus, jonka oireet muistuttivat epilepsiaa. Jeesuksen opetuslapset eivät pystyneet parantamaan häntä. Jeesus paransi hänet, jolloin opetuslapset kysyivät, miksi me emme onnistuneet karkottamaan tuota pahaa henkeä hänestä? Jeesus vastasi, että koska teillä on niin vähän uskoa. Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, niin mikään ei olisi teille mahdotonta.
Minulle, ja uskoisin että myös sinulle, moni asia on mahdotonta. Niinpä meidän on tunnustettava, että olemme heikkouskoisia. Kun tiukka paikka tulee, niin uskoa ei ole edes sinapinsiemenen vertaa. Jeesus sanoi vielä opetuslapsille, että tähän parantamiseen tarvittiin rukousta ja paastoa. Meiltä varmaan puuttuu kaikkea, uskoa, rukousta ja paastoa.
Pannanko meidät tilille tästä heikosta uskosta ja heikosta kilvoittelusta? Siksikö pyyntömme eivät täyty? Siitäkö elämämme vastoinkäymiset johtuvat?
Jos usko olisi omassa varassamme, olisimme onnettomat. Meille kuitenkin opetetaan, että usko on lahjaa. Efesolaiskirjeessä sanotaan, että Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ja apostoli Pietari julisti Jerusalemin temppelissä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, että Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen.
Katekismuksessa sanotaan, että Me emme kykene täyttämään käskyihin sisältyvää uskon ja ehdottoman rakkauden vaatimusta. Mutta Jumala lahjoittaa meille uskon ja avaa sydämemme rakkaudelle.
Emme voi pusertaa itsestämme uskoa, vaan se on lahjaa. Ja koska olemme syntisiä, ei usko pääse meissä kasvamaan vahvaksi, vaan se on aina epätäydellistä. Lutherin mukaan meidän uskomme on tuskin uskon kipinäinen, joka alkaa myöntää Jumalalle jumaluutta. Meillä ei ole Pyhän Hengen koko täyteyttä. Synti ja epäusko kiusaavat meitä.
Kuitenkin Jumala lukee tämän heikonkin uskon meille vanhurskaudeksi Kristuksen tähden. Se usko, joka meidät pelastaa taivaaseen, on Jumalan antama usko Kristukseen. Se on meissä aina epätäydellistä, mutta Jumala lukee sen täydelliseksi vanhurskaudeksi ja pyhyydeksi Jeesuksen tähden, sillä hän on sovittanut syntimme. Jumala ei siis näe meidän epäilyksiämme, hän ei näe että järkeilemme turhia ja uskomme horjuu, että olemme toisinaan masentuneita ja toivottomia. Hän näkee meissä Kristuksen, Kristuksen pyhyyden ja Kristuksen uskon.
Meitä ei siis panna tilille heikosta uskosta. Jumala panee meidät tilille ainoastaan siitä, jos hylkäämme Vapahtajamme Jeesuksen ja käännymme hänestä pois.
Virren 151 sanoin
Myös tulkaa, heikkouskoiset,
te väsyneet ja murheiset,
nyt taivaan tietä kulkemaan
ja Herran virttä veisaamaan.
Sinnikäs rukous
Joskus minua hävettää, kun muistan Jumalan vasta silloin kun tulee vastaan joku vaikeus. Silloin rukouselämä vilkastuu.
Kanaanilaisen naisen esimerkki on rohkaiseva. Hän tuli hädässään Jeesuksen luo eikä lannistunut, vaikka Jeesus ei ensin vastannut hänelle mitään, ja sitten vastasi aika tylysti, että minua ei ole lähetetty sinua varten. Hän vertasi hätääntynyttä naista koiranpenikkaan. Ehkä joku naisessa toi mieleen koiranpennun, kun hän kulki sinnikkäästi perässä ja huusi. Nainen vastasi tuohon nöyrästi, ja pyysi saada syödä edes murusia. Silloin Jeesus sanoi tälle vierasheimoiselle ja näennäisesti vääräuskoiselle naiselle: Suuri on sinun uskosi. Naisen usko tuli ilmi siinä, että hän rukoili hellittämättä: ”Herra armahda, Kristus armahda, Herra armahda.” Hänellä oli tuo sama usko kuin Juudan kuningas Josafatilla: Ahdistuksemme keskeltä me rukoilemme sinua, ja sinä kuulet ja autat meitä.
Tämä ihmeellinen kertomus kanaanilaisen naisen rukouksesta on talletettu Raamattuun meitä varten. Joskus, kun rukoilen, tuntuu, että Jumala ei vastaa ja Jeesus ei vastaa. Joskus, kun rukoilen, tuntuu, että Jumala on vihainen. Kannattaako rukoilla? Ehkä Jumala ei kuule, ehkä Jeesus ei pidä minua oikeana Jumalan lapsena?
Jumala kuitenkin aina vastaa. Hänellä on monta tapaa vastata rukouksiin. Joskus hän vastaa eri tavalla kuin odotan. Joku sanoi joskus, että hän voi näyttää punaista, keltaista tai vihreää valoa. Hän vastaa joskus ei, tai odota, tai hyvä on, lapseni.
Mutta meitä rohkaistaan kääntymään Jumalan puoleen. Kun kanaanilainen nainen rukoili Jeesusta, Jeesus näytti ensin punaista valoa, eikä vastannut mitään. Sitten Jeesus näytti keltaista valoa: odota, vasta pääsiäisen jälkeen ilosanoma tuodaan kaikille kansoille. Mutta nainen oli sitkeä ja pyysi yhä. Jeesus ihmetteli, että nainen yhä vain jaksoi luottaa siihen, että Jeesus on hyvä ja Jeesus auttaa. Valo muuttui lopulta vihreäksi.
Saamme siis luottaa siihen, että rukous ei ole turha, se vaikuttaa. Se ei ole mikään automaatti, että kun sinnikkäästi pyydät, lopulta saat. Mutta aina kun meillä on hätä, saamme rohkeasti lähestyä Jeesusta.
Tärkein rukouksemme , minkä voimme hänelle kantaa, on, että saisimme uskon lahjan ja hän varjelisi sitä uskon liekkiä, minkä olemme saaneet, niin että meillä olisi turva ja armo.
Opeta meitä uskomaan
ja neuvojasi seuraamaan.
Eteesi kaikki puutteemme
nyt, armon Henki, kannamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti